TOP: Viikko 3

Tämän viikon työskentely alkoi vauhdikkaasti operaatio Pelastakaa Pääskysellä. Maanantaina satoi todella rankasti ja ukkostikin, kuten taisi tehdä koko Suomessa. Iltanavettaan mennessäni huomasin pääskysen istuskelevan noin metrin korkeudessa puupalikalla ja pääsky näytti ihan uitetulta koiralta. Aluksi ihmettelin pääskyn paikanvalintaa, sillä yleensä ne liitelivät varastoa ja navettaa ympäri ja menivät istuskelemaan putkille metrien korkeudelle, eivätkä käden ulottuville. Tai tässä tapauksessa käpälänkorkeudelle, sillä yleensä navetassa oli tilan kolme kissaa pyörimässä jaloissa kun aloitimme työskentelyn. Kyykistyin pääskyn viereen ja siitä pääsky lehahti, tai ainakin yritti lehahtaa pois ja katsoimme sen rämpimistä navettaan. Se siitä pääskystä, ajattelimme ja jatkoimme navettavuoroa normaaliin tapaan.

Lypsyn jälkeen rupesin siivoamaan karsinoita ja yhtä vasikkakarsinaa siivotessa meinasin teilata tämän samaisen pääskysen. Hieman metaanihuuruissa se siinä nökötti sontakasan päällä edelleen märkänä kuin mikä ja nyt kaupan päälle ihan sontaisena. Saimme pääskysen pieneen sankoon siksi aikaa, kun siivosin karsinat loppuun. Kun sain karsinat puhtaaksi ja kuivitettua, kävin hakemassa kertakäyttöhanskat ja lähdin pesemään pääskystä. Tietenkään en kastanut enkä upottanut päääskystä veteen suoraan, sillä eihän minulla ollut siihen hätään mitään tietoa, miten lintua pitäisi kylvettää. Varsinkin tälläistä pientä lintua, joka ei ole edes vesilintu. Siinä kylvettelin pääskystä ja sain siitä suurimmat sonnat pois. Sen jälkeen menin ulos istuskelemaan pääskynen kädessä ja onneksi sade ja ukkonen oli loppunut tähän mennessä ja aurinko oli ruvennut paistamaan. En uskaltanut jättää pääskystä ruohikolle makoilemaan, sillä mitä luultavimmin se olisi päätynyt kissan mahan täytteeksi. Siinä sitten vierähti tovi jos toinenkin kun välillä puhaltelin lintua ja välillä levitin sen siipiä ja annoin tuulen tehdä tehtävänsä. Sen verran olen eläinohjelmia katsonut, että osasin katsoa, ettei linnun siivet olleet murtuneet ja hyvin se niitä myös yritti käyttää. Aina välillä kokeilin josko pääsky olisi tarpeeksi kuiva, jotta se pääsisi lentämään, mutta kaiken kaikkiaan sain melkein puoli tuntia istua ulkona kuivattelemassa sitä.

Kyllä sitä tunsi itsensä jotenkin tärkeäksi, kun pääskynen sitten vihdoin ja viimein lehahti lentoon ja pääsi puhelinlangalle sukimaan itseään. Olisinhan voinut tehdä niinkin, että olisin jättänyt linnun huomiotta ja todennäköisemin olisin sen löytänyt sitten sonnan seasta epämääräisenä möykkynä. Mutta kun tällä alalla sentäs ollaan, niin kuuluhan siihen se, että autetaan pulassa olevia eläimiä. Ja kyllä se minulla kuuluu ihan perusluontooni, että kaikkia edes yritetään auttaa jos vain on mahdollista.

                                                         Erästä kiinnosti myös pääskynen.