On kuitenkin aina, on elämä laina

Eilen oli taas yksi niistä päivistä joina riitti tekemistä niinkin paljon, että kaikkea ei saanut tehtyä. Alunperin tarkoitus oli keriä lampaat ja siinä se päivän tekeminen olisikin ollut. No, eihän se ikinä mene suunnitelmien mukaan, eihän? Aamulla lampaita ruokkiessamme huomasimme yhden lampaista vain makaavan ja hengittävän melko raskaasti. Se ei tullut edes syömään ja siinä vaiheessa viimeistään rupesivat hälytyskellot soimaan, että kaikki ei ole hyvin. Mirva yritti soittaa eläinlääkärille, mutta hän ei vastannut heti, joten me siirsimme lampaan Paavo-ponin loimen avulla toiselle puolelle, jossa majaili vain Iines-lammas kahden karitsan kanssa.

Aloimme siinä kerimään ja kävimme vähän väliä kurkkimassa sitten onko lampaalla kaikki ok tai ainakin ettei ole mennyt huonompaan kuntoon. Kun olimme saaneet muutaman lampaan kerittyä eläinlääkäri soitti sitten takaisin ja tuossa tuokiossa hän olikin jo pihalla. Eläinlääkäri antoi lampaalle glukoosia, B-vitamiinia, kortisonia ja kalkkia, jotta se vähän piristyisi. Kortisonia hän antoi lampaalle, jotta karitsoiminen alkaisi vuorokauden sisällä ja viimeistään tässä vaiheessa lampaan tukala olo pitäisi helpottua. Eläinlääkärin siinä ollessa lammas ei vielä noussut jaloilleen ja liikuskellut, mutta iltanavetan aikana se oli vaihtanut paikkaa ja jo seisoi suht koht tukevin jaloin.

Tässä nyt saa sitten aamulla jännittää, että onko lammas enää elossa ja jos se on, niin montako pikkupikkukaritsaa sieltä on pyörähtänyt ulos.

Lammasepisodin jälkeen eläinlääkäri kävi vielä nupouttamassa Luonnotar-vasikan ja kokeili muutamalta lehmältä, että onko ne kiimassa vai ei, sillä ne eivät ole näyttäneet mitään ulkoisia merkkejä ja teimme niille tänä aamuna progesteronitestit. Nupoutuksen jälkeen sain pistää vasikalle korvamerkit. Kyllä niistä on puhuttu että miten ne laitetaan ja olen ollut katsomassakin, mutta oli se kyllä hienoa päästä itsekin rei'ittämään vasikan korvat. Ja mikäs sen parempi hetki laittaa korvamerkit kuin se, kun se on kipulääkityksessä ja rauhoitettuna nupoutuksen jäljiltä.

Päivitystä lampaaseen.

Aamulla lammas oli ihan hyvässä hapessa, mutta ei ollut vielä karitsoinut. Päivän aikana lammas rupesi taas menemään huonoon kuntoon ja yritimme saada sitä tokenemaan antamalla sille pötsipotkua, ketoosiainetta ja edelleen sokerivettä ja kalkkia. Yritimme myös hieroa sen mahaa, jotta sinne kerääntyneet kaasut lähtisivät liikkeelle ja se saisi ne röyhtäistyä, mutta vaikka kaikkemme teimme niin lammas ikävä kyllä kuoli käsiimme. Eläinlääkäri vähän arveli, että kyseessä saattoi olla raskausmyrkytys, joka sitten koitui sekä mamman että karitsoiden kohtaloksi. Raahasimme lampaan pois lampolasta ja jätimme tien penkalle odottamaan auton saapumista. Onhan tämä ikävää, mutta aina ei voi kaikkia parantaa. Välillä käy näin.