3. huhtikuuta 2015

Moneskohan TOP taas kerran, viikko 7

Jalomaaraimen rento tyyli
Viimeisestä viikostakaan ei puuttunut toimintaa.

Tiistaina, kun olimme päästäneet lehmät ulos, jäin tekemään omia hommiani navettaan samalla kun Markku lähti hoitamaan omia asioita. Hän sanoi, että tulee sitten puoli yhden maissa ottamaan lehmät sisälle. Noh, sitten kun kello oli jo vähän jälkeen puoli yksi, kun päätin ruveta ottamaan lehmiä yksin sisälle. Onneksi ulkoiluvuorolla oli niin sanottu pienempi puoli, jossa oli noin 9 lehmää. Otin lehmät yksitellen sisälle ovesta ja yllättävän hyvin ne menivätkin paikoilleen. Markku tuli navettaan pahoitellen, että oli unohtanut ihan kokonaan tulla, kun olin laittamassa toiseksi viimeistä lehmää kiinni. Tähän totesin vain, että eipä tuossa mitään! Hyvinhän meillä tytöillä sujui!

Keskiviikkoaamusta Poju ei suostunut juomaan kunnolla aamumaitojaan. Yritin vielä juottaa uudestaan lypsyn jälkeen, mutta silloinkaan ei mennyt alas kun vain muutama desi maitoa. Vaikka Poju oli pirteä ja iloinen oma itsensä, päätimme, että oli parasta letkuttaa. Rupesimme letkuttamaan, mutta kun tungimme letkun Pojun kurkusta, rupesi sieltä tulemaan mahanesteitä letkua pitkin. Tässä vaiheessa olimme hieman ihmeissämme, mutta yritimme silti uudestaan. Tämä sama tapahtui vielä muutaman kerran. Tästä huolimatta saimme maitoa menemään kaksi litraa. Päätimme lopettaa maidon antamisen ja antaa Pojun olla ihan itsekseen.

Seuraavana päivänä Poju joi jo hyvällä ruokahalulla. Taisi olla letkutus melko epämiellyttävä kokemus. Sain myös opetettua Pojun juomaan tuttiämpäristä tuttipullon sijaan. Tulipahan tehtyä vielä jotain tilan hyväksi, nyt kun ei Pojua tarvinnut enää juottaa tuttipullolla karsinan sisällä.


Haikein mielin lähdin perjantaina taas yhdestä ihanasta työssäoppimispaikasta. Kiitokset paljon koko Ollilan tilalle!!  

Rauhallista pääsiästä kaikille!!

12. maaliskuuta 2015

Moneskohan TOP taas kerran, viikko 6

Kyllä sitä kiinnostaa, kunhan minä en liiku.
Kuten jo edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, Kaunike poiki 7.3 terveen sonnivasikan. Pikkukaveri on todella utelias ja rohkea verrattuna Melissaan, joka on hieman arempi (kesyynnyttäminen menossa!). Jännityksellä odotimme millainen Kaunike on lypsää ja ikävä kyllä Kaunike ei ole helpoimmasta päästä. Olemme kokeilleet kaikkea lypsyä helpottaakseen, potkurautaa, narua jalan ympäri, narua vartalon ympäri, nojaamista lehmään, rapsuttamista hännän päältä... you name it! Toivokaamme, että lypsyt helpottuisivat, jottei Kaunikkeella ole lähtö teurastamolle!

Nyt kun Kaunike poiki, pääsi se vihdoin tiistaina ulkoilemaan muiden lehmien kanssa. Vaikka Kaunike on länsisuomenkarjaa, joka osaa pitää puolensa, kyllä sitä aluksi jännitti, että mitäköhän siitäkin tulee. Onneksi tappeluita ei tullut ja Kaunikekin näytti iloitsevan ulkoilusta.

Pojan, eli siis Kaunikkeen vasikan, juottaminen on ollut välillä melko mielenkiintoista. Välillä se juo todella hyvin, ei mitään ongelmaa, mutta joinakin päivinä ei maistu maito ollenkaan ja sitä vain pelleillään tutin kanssa. Torstainakin sain mennä ihan karsinaan sisälle juottamaan, kun ei siitä muuten olisi tullut mitään. Meno siellä on suurin piirtein tällainen: juon nam! ei kiinnosta, pyörinpä sinua ympäri pari kierrosta, taas jano! ei kiinnosta, piiri pieni pyörii, mennäänpä vielä uudestaan! saisko sitä maitoo jo! jne.… Mutta tästä huolimatta poika juo ja kasvaa hyvin. Vielä ei ole tarvinnut letkuttaa kertaakaan.

Ja näin on taas yksi viikko takana, enää yksi edessä. Miten aika meneekin näin äkkiä!!

Kevätkin näkyy navetassa lämpöisinä auringonsäteinä!











10. maaliskuuta 2015

Moneskohan TOP taas kerran, viikko 5


Kuten jo kerran totesin, odottavan aika on pitkä. Se tuli myös tällä viikolla selväksi, kun odottelimme Kaunikkeen poikivan. Odotettu poikiminen oli 27.2 ja koska Kaunike oli hieho, toivoimme vasikan syntyvän ajallaan, jottei vasikasta kasvaisi isoa, mikä taas vaikeuttaisi poikimista.
Noh, eipä tämäkään mennyt suunnitelmien mukaisesti. Kaunike poiki vasta 7.3 eli siis 8 päivää odotettua poikimisaikaa myöhemmin. Vasikasta enemmän ensi viikon kirjoituksissa.


Viikko meni todella äkkiä, taas kerran. Työskentelin melkeinpä koko viikon lomittajan kanssa työnantajan sairastumisen takia. Mieleeni ei tule mitään erityisempää tapahtumaa, josta voisi nyt kertoa. Melissa-vasikka kasvaa hyvin, kaikki lehmät ja hiehot ovat terveitä ja sääkin on ollut mukava työskentelyn kannalta. Kaikin puolin mukava viikko siis!


Tältä näyttää avantin "ratin" takaa.








2. maaliskuuta 2015

Moneskohan TOP taas kerran, viikko 4

Näin sitä viikko taas vierähti ja niin sanotusti voiton puolella jo ollaan!
Tämä viikko tuntui kauheen kiireiseltä vaikkei se ollutkaan. Niin! Ipu poiki lauantaina 21.2 lehmävasikan, jonka nimeksi tuli Melissa. Suloinen pikku otus! Siivosimme vasikkakarsinan tiistaina, jotta Melissa pääsi asustelemaan omaan vasikkayksiöönsä muiden ahtautuessa taas hieman isompaan karsinaan. Melissa tosiaan kun ei vielä voi juoda hapanmaitoa. Tästä syystä joutuu hän olemaan kalterikavereita vielä muiden kanssa.
Oli kyllä siinä karsinan tyhjentämisessä oma urakkansa! Yli 20 kottikärryllistä turvetta ja muuta sai roudata pois karsinasta. Tosin, saimme me senkin tehtyä alle tunnissa.
Viikolla oli myös vasikkapiian pesua taas pariin otteeseen sekä nyt taas "uutena" vanhana vasikan juottaminen (Melissa) tuttiämpärillä.




Rupesin tällä viikolla jo käymään hieman arviointikriteereitä läpi. Omasta mielestäni kriteerit saada 3 on ehkä jopa vielä matalammalla kuin viime kesänä olevassa työssäopissa. Ensi viikolla teen jo alustavaa itsearvointia ja katsomme arviointipaperia työpaikkaohjaajani kanssa, jotta osaamme katsoa mitä minun tulisi vielä osata.

Niin, ja kyllä minä tällä viikolla jaoin myös rehua vintiltä. Vintillä on Avant- kone. Tosin tämä Avant on joy-stick-tyylinen, joten ohjaaminen tapahtuu tikkuja työntämällä, vetämällä ja liikuttamalla sivuilla. Hieman erilainen kuin koulun rattikäyttöinen. Olin kyllä kokeillut sellaisella ajamista, joten täysin uusi tuttavuus tämä ei ollut. Omasta mielestäni suoriuduin hyvin ajamisesta, tosin minun täytyi koko ajan katsoa mistä nappulasta ja tikusta tapahtui mitäkin, mihinkäkin suuntaan. Ainakin lehmät saivat rehua naamansa eteen.

Ensi viikolla pitäisi syntyä Kaunikkeen vasikka. Saas nähdä millainen hieho hän on lypsää.

19. helmikuuta 2015

Moneskohan TOP taas kerran, viikko 3

Kolmas viikko pärähti käyntiin niin että heilahti! Aamuherätykset eivät tunnu viikonloppujenkaan jälkeen enää pahoilta, kun ei tule nukuttua ”övereitä” eli yli 10 tuntia mitä normaalisti nukkuisi. Bussit ovat kulkeneet hyvin (joudun menemään siis 2 bussilla) ja vielä en ole kertaakaan myöhästynyt kummastakaan bussista. Vaihtoaika on onneksi sitä 5 minuutin luokkaa, että siinä kerkeää kipaista tien toiselle puolelle. 

Tällä viikolla olen keskittynyt enemmän ruokintaan ja kiimojen tarkkailuun. Laitoimme toisella viikolla kiimakalenterin navetan seinälle, joten sitä tulee aina säännöllisin väliajoin vilkaistua. Ruokinnassa olen kiinnittänyt huomiota lähinnä siihen, miten nopeasti säilörehu kuluu ja minkä nimistä väkirehua lehmät saavat ja kuinka paljon.


Odottavan aika on pitkä ja tämä viikko sen on osoittanut. Ipu-lehmän oli tarkoitus poikia 17.2, mutta eipä se tietenkään ole vielä (19.2) poikinut. Eläinlääkäri antoi sille torstaina oksitosiini-piikin, jonka pitäisi käynnistää poikiminen siten, että huomenna (20.2) pitäisi sitten vasikka olla maailmassa. Tällä viikolla myös siemennettiin yksi lehmä. Toivokaamme, että Ipu on poikinut huomiseen mennessä ja toivokaamme, että se on sonni (menossa lihoiksi).

Moneskohan TOP taas kerran, viikko 2

Toisella työssäoppimisviikolla olin jo omaksunut navetan rutiinit, mitä piti tehdä missäkin kohtaa. Rupesin jo oppimaan miten lypsykone laitetaan kuntoon ja miten se laitetaan pesuun. Toisella viikolla juotimme vielä vasikoita pari päivää, kunnes sonnivasikka lähti teurastamoon ja laitoimme vasikkapiian lopuille vasikoille. Siirsimme myös vasikoita edestakaisin karsinoissa ja siinä välissä veimme myös yhden vasikan, joka oli vieroitettu, turvevarastoon muiden isojen vasikoiden luokse.
Ensin ajattelin vasikkapiian olevan samanlainen pönttö, mikä koulussakin on, mutta se onkin sellainen iso metallinen pyörillä kulkeva säiliö. Vasikkapiian sisältä tulevat letkut, jotka liitetään vasikkakarsinan sisällä oleviin tutteihin, ja tätä kautta vasikat sitten saavat juotavaa milloin haluavat. Vasikkapiika pestään noin kolmen päivän välein aivan normaalisti ensin huuhtelemalla kuumalla vedellä ja sitten pesemällä se pesuaineella ja vielä uudelleen huuhtelemalla. Suurempi juttu onkin saada vasikkapiikaa liikuteltua, kun sen yksi rengas ei pyöri.

Tällä viikolla saimme pestyä myös ilmaletkut, joihin lypsimet menevät. Eipä se kovin haasteellinen ollut. Hieman täytyi vain katsoa, mikä osa meni mihinkäkin, kun sitä purki.



Viikot menevät ehkä jopa liian nopeasti, näyttöä ajatellen! Onnekseni nämä viikot eivät ole sinänsä samanlaisia, että kaikki viikot puuroutuisivat yhdeksi isoksi köntiksi kolaamista ja lypsämistä. Joka viikko tulee jotakin uutta, kuten huomaa. 

Moneskohan TOP taas kerran, viikko 1

Laitan herätyksen kiinni kello 5.05 huonosti nukutun yön jälkeen. Näin alkoi ensimmäinen päiväni työssäoppimisen aamuna. Tietenkään en saanut kunnolla unta, kun jännitti niin hirveästi uuteen paikkaan menoa. Olin käynyt Ollilassa jo aiemmin allekirjoittamassa papereita, joten paikan etsiminen ei ollut enää ongelma.

Päästyäni Ollilan pihaan kävimme läpi missä vaihdan vaatteeni ja sitten pääsimmekin itse hommiin. Ollilan tila on hieman alle 20 lypsylehmän parsinavetta. Tietenkin luku nousee yli 20, kun otetaan huomioon vasikat ja pian hiehotilalle lähtevät vanhemmat vasikat. Tilan aamu alkaa sillä, että lehmille jaetaan ensin ”murot”. Työn rankkuus ja samalla alkeellisuus näkyi jo heti, kun jaoimme lehmille ruoan kottikärryillä. Olihan se aivan erilaista, kuin koululla ja kyllä siinä menikin muutama päivä ennen kuin hiffasi miten kottikärryjen kanssa kannattaa menetellä. 

Kottikärrysekoilun jälkeen kolasimme lehmien parsista lannat pois ja kuivitimme. Tämä oli sentäs tuttua juttua. Turvetta lisättiin myöskin kottikärryillä ja kun kottikärryt tyhjenivät, (mikä tapahtuu ainakin kerran päivässä) kävimme hakemassa lisää turvetta turvevarastosta, jonne mentiin ulkokautta. Jos ei vielä muroja jakaessa huomannut työn rankkuutta, niin sitten viimeistään siinä, kun roudasi turvekärryjä koko ajan navetan ja varaston välillä. Turvevarastossa oli myös vanhemmat vasikat, jotka lähtevät sieltä hiehokasvattamoon Teiskoon. Samalla kun käy täyttämässä turvekärryjä aamusta, vasikoille annettaan väkirehua ja lisää heinää, jos se on loppunut.

Tähän vielä päälle oli ensimmäisellä viikolla muutaman vasikan tuttipullojuotto, joka lisäsi työmäärää, mutta kun kaikki työt sai tehtyä onkin kello noin puoli yhdeksän. Oli aika lypsää lehmät! Lypsykone oli samanlainen kuin koululla, tosin ihan vähän pienempi. Maitotankki myös. Lypsimet olivat samanlaiset, mutta taktiikka niiden käyttöön oli hieman erilainen. Lypsinten keskellä on sellainen musta tappi, joka on yleensä kiinni ja silloin se lypsää, mutta täällä se täytyy itse painaa erikseen kiinni, jotta lypsimet alkavat toimimaan. Tietenkin johdon täytyy olla kiinni koneessa ja koneen päällä ennen kuin se toimii. Niin ja lypsimet eivät irtoa itsestään, joten siinäkin sai seurailla milloin lehmä oli tyhjä jottei sitten tullut tyhjälypsyä. Lypsy meni omasta mielestäni hyvin. Hieman kyllä pelotti mennä ensimmäisiä kertoja siihen lehmän viereen, kun ainoastaan yhdellä lehmällä käytetään potkurautaa. Ja kun minä olin tottunut siihen, että kaikilla käytetään rautaa. Eivätpä lehmät olleet moksiskaan minusta, hyvin rauhallisesti seisoivat ja varmaan mielessään päivittelivät, että kaiken maailman kakaroita tännekin otetaan.

Lypsyn jälkeen, kun kone on saatu pesuun on tauon paikka. Kävimme vaihtamassa vaatteet normaaleihin vaatteisiin ja lähdimme kahville. Tauon jälkeen oli vielä lehmien väkirehuruokinta uudestaan ja kolaaminen (tietenkin). Kun lehmät olivat syöneet väkirehunsa, ne päästettiin ulos. Koska ulkoilualue on sen verran pieni, päästetään lehmät aina joka toinen päivä toinen puoli ja joka toinen päivä toinen puoli ulos. Lehmät ovat noin tunnin verran ulkoilemassa, jonka jälkeen ne otetaan sisälle. Jos lehmillä on rehua vähän, niin sitä lisätään, mutta muuten tähän päättyy päiväni.

Ensimmäisten päivien aikana tunsin olevani vielä todella ulapalla kaikesta, mutta pikkuhiljaa sitä rupesi muistamaan kaikkea ja olemaan omatoimisempi. 

29. tammikuuta 2015

One day more

Viimeinen "teoriakoulupäivä" koitti ja mikäpä sen parempaa aloittaa päivä kuin kuunnella Les Miserablesin One day more. Ah! Viimeisen koulupäivän kruunasi tilavierailu Lahisten kartanolla. Lähdimme aamusta sinne huristelemaan ja paikan päällä meille näytettiin paikkoja ja kierrätettiin ympäri tilaa. Tila koostui useammasta eri navettarakennuksesta, jotka olivat vielä erillään toisistaan (pienen ajomatkan päässä). Tilan lihapuolella kasvatettiin simmental-rotuista nautarotua. Jo siinä vaiheessa kun astuimme auton ovesta pihalle ja lähdimme kävelemään kohti sisätiloja (paitsi vaan, että kylmäpihatto) näimme, että simmental-rotu on paljon PALJON isompi koulun lehmiin nähden. Jo tämän rodun lehmät olivat isompia kuin koulun sonnit. Ei pahalla pojat.
Siinä rotua ihmeteltyämme ja käytyämme läpi tilan sonnit, lehmät ja vasikat lähdimme lypsypuolelle. Lypsynavettaan täytyi siis ajaa autolla, joten hurautimme sinne. Lahisten kartanolla lypsy toimi parsilypsyllä. Aiemmin, kun tila ostettiin oli siellä käytössä yhden robotin lypsynavetta, mutta se koettiin turhaksi, joten siirryttiin parsilypsyyn. Tässä navetassa asusteli sitten holstein ja ayshire-rotuista karjaa. Kyllä siellä oli yksi tuttukin, Ahlmanilla ollut Jippii!
Viimeiseksi tilavierailuksi tuo oli mukava, sillä en ennen ollut nähnyt lihakarjaa ollenkaan. Seuraavat postaukset tulevatkin sitten ensi viikon lopussa, kun aloittelen työssäoppimista Ollilan parsilypsytilalla Pirkkalassa.








28. tammikuuta 2015

(S)laughterhouse

*HUOM! SISÄLTÄÄ KUVIA TEURASTAMOLTA!!*

Tätä vierailua olin odottanut kauan, nimittäin teurastamoa! Olen aina halunnut käydä tutustumassa teurastamon toimintaan ja nyt se mahdollisuus sitten aukeni tämän koulutuksen myötä. Teurastamo, jota kävimme katsomassa oli Paijan tilateurastamo Urjalassa.

 Olin jo jotenkuten henkisesti varautunut siihen, että teurastamolla saattaa hieman haiskahtaa (eikai?), mutta loppujen lopuksi haju ei ollut niin paha mitä olin odottanut. Kuoleman hajusta en tiedä pahemmin, mutta mielestäni siellä haisi sika ja palanut karva.
Sen pidemmittä esittelyittä pääsimme katsomaan itse teurastusta. Harmiksemme sikoja emme koskaan nähneet elävinä, sillä olimme paikalla siinä kymmenen aikoihin, kun teurastus aloitettiin klo 9.
Olihan se pienimuotoinen järkytys kun astuimme sisään teurastamon ovesta ja naaman edessä killui potria possuja mahat auki. Tilan nuori isäntä kertoi meille samalla kun possuja teurastettiin, että mitä mikäkin laite tekee. Siinä isännän kertoessa katselimme miten possut pyörivät kalttauskoneessa harjaten niistä karvat pois ja jatkaen siitä eteenpäin aina sisäelinten poistoon ja kahtia halkaisuun. Olihan se veren määrä lattialla aikamoinen, mutta se on vähän sama asia, kun Quentin Tarantinon leffoissa, että siihen turtui, eikä se enää ällöttänyt.


                           Possuista kaavittiin vielä viimeiset karvat pois terävällä veitsellä.

Saisiko olla possunkorvaa koirille?

Possuepisodin jälkeen tilalla teurastettiin yksi hevonen ja kaksi ponia. Tainnutus kävi todella nopeasti pulttipyssyllä, Hevonen tuotiin teurastustilaan ja pam, nappi otsaan ja hevonen lysähti siltä seisomalta maahan. Tämän jälkeen hevosesta valutettiin veret ennen nylkemistä. Kyllä sitä verta pulppusikin ennen kun saatiin jatkaa työtä. Nylkeminen kävi todella nätisti ja siististi terävien veitsien avulla. Samalla näki todella hyvin hevosen lihaksistoa (näin piirtäjänä kiinnosti). Hienoin asia oli kyllä nylkemiskone. Kun hevonen (tai muu eläin) oltiin saatu nyljettyä mahasta ja jaloista, pistettiin se roikkumaan. Vaijerit laitettiin kiinni hevosen nahkaan ja sitten vinssi rupesi pyörimään repien samalla hevosen selkäpuolen nahan. Talja meni nätisti rullalle ja se helpotti ja nopeutti työtä todella paljon. Samoin tehtiin kahdelle ponille, jotka tulivat hevosen jälkeen. 




 Pahoittelen tässä tekstin loppupuolella jo, että anteeksi hieman koomista tapaa kirjoittaa tästä käynnistä. Tietenkään en halua eläimille pahaa, mutta omasta mielestäni teurastus on vain luonnollinen asia tai ainakin minä näen sen näin. Ja mitä poneihin tulee, vaikka toinen oli vasta 4-vuotias, sillä oli paha nivelrikko, joka teurastettiin sen takia. Tarkoitushan eläintenpidossa on olla tuottamatta eläimelle tarpeetonta kipua ja kärsimystä ja omasta mielestäni eläimen lopettaminen tässäkin tapauksessa on oikein ja armollista eläimelle. Ja onhan tämä ekologista ja ympäristöä vähemmän kuormittavaa, kun heposesta saadaan käyttöön mahdollisimman paljon.
Ja vielä se, että en voisi työskennellä tällä alalla ellen osaisi ottaa kuolemaan liittyviä asioita ns. rankemmalla huumorilla (heh heh.)

Tilalla teurastettiin vielä muutama nauta ja lampaita. Lampaitten kanssa näimme miten sähköpihdit toimivat. Pihdinten läpi kulki sähkö ja painamalla pihdit lampaan (ja sian) pään molemmille puolille, se tainnutti lampaan todella nopeasti ja kivuttomasti. Tottakai eläimet olivat hämillään, mitä tapahtuu, mutta lampaatkin olivat aivan hiljaa, kyhjöttivät vain nurkassa. Tämä kertoo osanaan siitä, millaisessa tilassa eläimet ovat teurashetkellä. Jos lampaat olisivat olleet suuren pakokauhun vallassa olisivat ne huutaneet ja hyppineet todennäköisimmin seiniä pitkin.
Sähkötainnutuksen jälkeen lampailta aukastiin kurkku ja valutettiin veret pois. Tämän teurastusprosessin jälkeen kävimme katsomassa vielä lihanpakkaustilat ja kurkistimme myymälään.

 Käynnistä jäi itselle ainakin hyvä ja opettavainen olo. Kyllä sitä edelleen syö lihaa ja nytpähän ainakin tietää mistä se liha tulee ja miten se tehdään. Kuinka moni voisi tämän itse sanoa?

2. tammikuuta 2015

Vuoden ensimmäinen päivitys, tietoja työssäoppimisista

Hei kaikille ja erittäin hyvää vuotta 2015!!
Opiskeluissa alkaa viimeinen "neljännes" jos näin voi sitä kutsua. Viimeinen lukukausi lähtee käyntiin teoriatunneilla 12.1, kunnes ensimmäinen työssäoppiminen alkaa 2.2. Tämä ensimmäinen työssäoppiminen kuuluu tuotantoeläinten hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen - kurssin alle. Pääsin työssäoppimaan Ollilan tilalle Pirkkalaan. Se on 21 lehmän parsinavetta ja uskon, että se tulee olemaan erilainen kuin koulun parsinavetta, joten odotan tätä innolla. Tätä kestää sen seitsemän viikkoa, jonka jälkeen minulla on 2 viikkoa lomaa (koska en pidä hiihtolomaa työssäoppimisen välissä) ja sitten alkaa viimeinen työssäoppiminen valinnaisesta 8 opintoviikon kurssista. Otin valinnaiseksi siipikarjan hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen ja teen tämän 8 viikkoa töitä Kuhmoisissa Kissakulman tallilla. Nimestä huolimatta heillä on ratsastustoiminnan lisäksi 2500 kanan lattiakanala.
Näiden työssäoppimisten välissä pitäisi sitten säätää opinnäytetyötä ja yrittää miettiä mitä tehdä valmistumisen jälkeen. Onneksi on työssäoppimisen jälkeen 12 päivää aikaa valmistautua valmistujaisiin. Eli jos tästä tekee jonkinlaisen yhteenvedon voisi se olla, että minua ei paljoa koululla enää näe. Pakko kyllä hakea sieltä maitoa aina välillä, ettei ihan vieraannu koulusta, heh!