Kolmas viikko pärähti käyntiin niin että heilahti!
Aamuherätykset eivät tunnu viikonloppujenkaan jälkeen enää pahoilta, kun ei
tule nukuttua ”övereitä” eli yli 10 tuntia mitä normaalisti nukkuisi. Bussit
ovat kulkeneet hyvin (joudun menemään siis 2 bussilla) ja vielä en ole
kertaakaan myöhästynyt kummastakaan bussista. Vaihtoaika on onneksi sitä 5
minuutin luokkaa, että siinä kerkeää kipaista tien toiselle puolelle.
Tällä
viikolla olen keskittynyt enemmän ruokintaan ja kiimojen tarkkailuun. Laitoimme
toisella viikolla kiimakalenterin navetan seinälle, joten sitä tulee aina
säännöllisin väliajoin vilkaistua. Ruokinnassa olen kiinnittänyt huomiota
lähinnä siihen, miten nopeasti säilörehu kuluu ja minkä nimistä väkirehua
lehmät saavat ja kuinka paljon.
Odottavan aika on pitkä ja tämä viikko sen on osoittanut.
Ipu-lehmän oli tarkoitus poikia 17.2, mutta eipä se tietenkään ole vielä (19.2)
poikinut. Eläinlääkäri antoi sille torstaina oksitosiini-piikin, jonka pitäisi
käynnistää poikiminen siten, että huomenna (20.2) pitäisi sitten vasikka olla
maailmassa. Tällä viikolla myös siemennettiin yksi lehmä. Toivokaamme, että Ipu
on poikinut huomiseen mennessä ja toivokaamme, että se on sonni (menossa
lihoiksi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti