 |
| Kyllä sitä kiinnostaa, kunhan minä en liiku. |
Kuten jo edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, Kaunike
poiki 7.3 terveen sonnivasikan. Pikkukaveri on todella utelias ja rohkea
verrattuna Melissaan, joka on hieman arempi (kesyynnyttäminen menossa!).
Jännityksellä odotimme millainen Kaunike on lypsää ja ikävä kyllä Kaunike ei
ole helpoimmasta päästä. Olemme kokeilleet kaikkea lypsyä helpottaakseen,
potkurautaa, narua jalan ympäri, narua vartalon ympäri, nojaamista lehmään,
rapsuttamista hännän päältä... you name it! Toivokaamme, että lypsyt
helpottuisivat, jottei Kaunikkeella ole lähtö teurastamolle!
Nyt kun Kaunike poiki, pääsi se vihdoin tiistaina
ulkoilemaan muiden lehmien kanssa. Vaikka Kaunike on länsisuomenkarjaa, joka
osaa pitää puolensa, kyllä sitä aluksi jännitti, että mitäköhän siitäkin tulee.
Onneksi tappeluita ei tullut ja Kaunikekin näytti iloitsevan ulkoilusta.
Pojan, eli siis Kaunikkeen vasikan, juottaminen on ollut
välillä melko mielenkiintoista. Välillä se juo todella hyvin, ei mitään
ongelmaa, mutta joinakin päivinä ei maistu maito ollenkaan ja sitä vain
pelleillään tutin kanssa. Torstainakin sain mennä ihan karsinaan sisälle
juottamaan, kun ei siitä muuten olisi tullut mitään. Meno siellä on suurin piirtein
tällainen: juon nam! ei kiinnosta, pyörinpä sinua ympäri pari kierrosta, taas
jano! ei kiinnosta, piiri pieni pyörii, mennäänpä vielä uudestaan! saisko sitä
maitoo jo! jne.… Mutta tästä huolimatta poika juo ja kasvaa hyvin. Vielä ei ole
tarvinnut letkuttaa kertaakaan. Ja näin on taas yksi viikko takana, enää yksi edessä. Miten aika meneekin näin äkkiä!!
 |
| Kevätkin näkyy navetassa lämpöisinä auringonsäteinä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti