Sorkkahoitoja ja Umpimycin vetiä

Navettavuoropäivitystä taas vaihteeksi. Minulla tosiaan oli navettavuoro 8.-10.4. Muuten vuoro olisi ollut samanlainen kuin aina ennenkin, kolaus-lypsy-ruokinta-talli, mutta tällä kertaa aamunavetassa olikin aikuispuolen opiskelijoita 2-3 kappaletta. He olivat aloittaneet opiskelun huhtikuun alussa ja olivat nyt ensimmäistä kertaa Ahlmanin navetassa hieman tutustumassa ja tietenkin tekemässä töitä. Tämä aikuispuoli erosi meistä siten, että heistä monella oli joko vanhemmilla navetta tai olivat töissä navetassa. Olin siinä toivossa, että ”noh, nehän osaavat sitten täälläkin työskentellä, jos ovat kerta työskennelleet jossain muuallakin.”. Väärin meni. Tietenkin en voinut olettaa, että he olisivat osanneet käyttää koneita täydellisesti tai muutenkaan tienneet missä mikäkin oli, mutta yksi asia minua ihmetytti erään opiskelijan kohdalla. Luulisi, että olisi itsestäänselvyys, että kun olet kolannut paskaa parsipuolella, sen jälkeen ei mennä kävelemään ruokintapöydälle ennen kuin on saappaat pesty. Asia olisi sama, jos me kävelisimme ruokapöydällä ja sen jälkeen söisimme suoraan pöydältä. Saimme huomauttaa ko. opiskelijalle useampaan kertaan, että pöydällä ei kävellä paskasilla kengillä, mutta tieto ei vain näyttänyt menevän perille. Lypsylläkin sai useampaan kertaan sanoa, miten kuuluu lypsää, mutta sen taas ymmärrän jos ei ole parsinavetassa lyspänyt. 

Pääsin myös lypsämään ensimmäistä kertaa kannulla, sillä Vöönan VT (eli vasen takanen) piti lypsää erikseen. Kannua en itse kasannut ja eipä siinä mitenkään kovin erilainen mekaniikka ollut verrattavissa lypsykoneeseen, mutta kokemushan sekin!

Sain myös yrittää pistää Yrtille umpituubi Umpimyciin vetiä, jonka pitäisi auttaa tuhoamaan utaretulehduksen bakteerit. Kuten sanoin, kokeilu jäi yritykseksi, sillä Yrtti potki ja sätki niin hirveästi, että lopulta opettajamme Salla laittoi tuubin. Tuubi siis laitetaan siten, että pyyhitään vetimen pää hyvin, sitten työnnetään ruisku vetimestä sisään ja ruiskutetaan aine vetimeen. Tämän jälkeen sitä täytyisi hieroa, jotta aine kulkisi ylöspäin vetimessä.

Koululla kävi myös sorkkahoitajat keskiviikkona hoitamassa kaikkien lypsylehmien (paitsi teuraaksi lähtevien) sorkat ja ilmeisesti muutaman hiehonkin vanhalta puolelta. Sorkat hoidettiin turvevarastoon viedyllä auton perässä vedettävällä sorkkahoitohäkillä. Parempaa nimeä en sille keksi! Lehmä pistettiin mansikkariimuun kiinni ja vietiin häkkiin sisälle, jossa sitten riimun pää pistettiin vinssimäiseen laitteeseen, joka piti lehmää otteessa. Sen jälkeen erilaisilla koukuilla ja nostolaitteilla jalkoja nosteltiin yksi kerrallaan. Tämän jälkeen sorkka ilmeisesti ensin raspattiin tai otettiin ainakin liat pois ja sitten sirkkelillä hiottiin sorkana reunoja ja keskiosaa. Yhteen lehmään aikaa meni ehkäpä noin 5 minuuttia. Ainut ongelma mikä hoidossa tuli, oli se, kun Tarulla petti takajalat, kun se rimpuili ja menetti tasapainon, eikä jaksanut enää nostaa takapäätään ylös. Häkki avattiin edestä ja Tarulle annettiin muutama sähköisku, jotta sen saisi ulos sieltä. Ulos päästyään Taru paistatteli päivää ehkäpä sen 10-15 minuutia. Tiedä sitten eikö se jaksanut nousta (pientä shokkia) vai oliko siinä lämmintä ja mukavaa.