Moneskohan TOP taas kerran, viikko 6

Kyllä sitä kiinnostaa, kunhan minä en liiku.

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, Kaunike poiki 7.3 terveen sonnivasikan. Pikkukaveri on todella utelias ja rohkea verrattuna Melissaan, joka on hieman arempi (kesyynnyttäminen menossa!). Jännityksellä odotimme millainen Kaunike on lypsää ja ikävä kyllä Kaunike ei ole helpoimmasta päästä. Olemme kokeilleet kaikkea lypsyä helpottaakseen, potkurautaa, narua jalan ympäri, narua vartalon ympäri, nojaamista lehmään, rapsuttamista hännän päältä... you name it! Toivokaamme, että lypsyt helpottuisivat, jottei Kaunikkeella ole lähtö teurastamolle!

Nyt kun Kaunike poiki, pääsi se vihdoin tiistaina ulkoilemaan muiden lehmien kanssa. Vaikka Kaunike on länsisuomenkarjaa, joka osaa pitää puolensa, kyllä sitä aluksi jännitti, että mitäköhän siitäkin tulee. Onneksi tappeluita ei tullut ja Kaunikekin näytti iloitsevan ulkoilusta.

Pojan, eli siis Kaunikkeen vasikan, juottaminen on ollut välillä melko mielenkiintoista. Välillä se juo todella hyvin, ei mitään ongelmaa, mutta joinakin päivinä ei maistu maito ollenkaan ja sitä vain pelleillään tutin kanssa. Torstainakin sain mennä ihan karsinaan sisälle juottamaan, kun ei siitä muuten olisi tullut mitään. Meno siellä on suurin piirtein tällainen: juon nam! ei kiinnosta, pyörinpä sinua ympäri pari kierrosta, taas jano! ei kiinnosta, piiri pieni pyörii, mennäänpä vielä uudestaan! saisko sitä maitoo jo! jne.… Mutta tästä huolimatta poika juo ja kasvaa hyvin. Vielä ei ole tarvinnut letkuttaa kertaakaan.

Ja näin on taas yksi viikko takana, enää yksi edessä. Miten aika meneekin näin äkkiä!!

Kevätkin näkyy navetassa lämpöisinä auringonsäteinä!

Moneskohan TOP taas kerran, viikko 5

Kuten jo kerran totesin, odottavan aika on pitkä. Se tuli myös tällä viikolla selväksi, kun odottelimme Kaunikkeen poikivan. Odotettu poikiminen oli 27.2 ja koska Kaunike oli hieho, toivoimme vasikan syntyvän ajallaan, jottei vasikasta kasvaisi isoa, mikä taas vaikeuttaisi poikimista.
Noh, eipä tämäkään mennyt suunnitelmien mukaisesti. Kaunike poiki vasta 7.3 eli siis 8 päivää odotettua poikimisaikaa myöhemmin. Vasikasta enemmän ensi viikon kirjoituksissa.


Viikko meni todella äkkiä, taas kerran. Työskentelin melkeinpä koko viikon lomittajan kanssa työnantajan sairastumisen takia. Mieleeni ei tule mitään erityisempää tapahtumaa, josta voisi nyt kertoa. Melissa-vasikka kasvaa hyvin, kaikki lehmät ja hiehot ovat terveitä ja sääkin on ollut mukava työskentelyn kannalta. Kaikin puolin mukava viikko siis!


Tältä näyttää avantin "ratin" takaa.

Moneskohan TOP taas kerran, viikko 4

Näin sitä viikko taas vierähti ja niin sanotusti voiton puolella jo ollaan!
Tämä viikko tuntui kauheen kiireiseltä vaikkei se ollutkaan. Niin! Ipu poiki lauantaina 21.2 lehmävasikan, jonka nimeksi tuli Melissa. Suloinen pikku otus! Siivosimme vasikkakarsinan tiistaina, jotta Melissa pääsi asustelemaan omaan vasikkayksiöönsä muiden ahtautuessa taas hieman isompaan karsinaan. Melissa tosiaan kun ei vielä voi juoda hapanmaitoa. Tästä syystä joutuu hän olemaan kalterikavereita vielä muiden kanssa.
Oli kyllä siinä karsinan tyhjentämisessä oma urakkansa! Yli 20 kottikärryllistä turvetta ja muuta sai roudata pois karsinasta. Tosin, saimme me senkin tehtyä alle tunnissa.
Viikolla oli myös vasikkapiian pesua taas pariin otteeseen sekä nyt taas "uutena" vanhana vasikan juottaminen (Melissa) tuttiämpärillä.




Rupesin tällä viikolla jo käymään hieman arviointikriteereitä läpi. Omasta mielestäni kriteerit saada 3 on ehkä jopa vielä matalammalla kuin viime kesänä olevassa työssäopissa. Ensi viikolla teen jo alustavaa itsearvointia ja katsomme arviointipaperia työpaikkaohjaajani kanssa, jotta osaamme katsoa mitä minun tulisi vielä osata.

Niin, ja kyllä minä tällä viikolla jaoin myös rehua vintiltä. Vintillä on Avant- kone. Tosin tämä Avant on joy-stick-tyylinen, joten ohjaaminen tapahtuu tikkuja työntämällä, vetämällä ja liikuttamalla sivuilla. Hieman erilainen kuin koulun rattikäyttöinen. Olin kyllä kokeillut sellaisella ajamista, joten täysin uusi tuttavuus tämä ei ollut. Omasta mielestäni suoriuduin hyvin ajamisesta, tosin minun täytyi koko ajan katsoa mistä nappulasta ja tikusta tapahtui mitäkin, mihinkäkin suuntaan. Ainakin lehmät saivat rehua naamansa eteen.

Ensi viikolla pitäisi syntyä Kaunikkeen vasikka. Saas nähdä millainen hieho hän on lypsää.