TOP-tutorointi

Vaikka tässä ollaan vasta kuukausi tullut käytyä kakkosvuotta niin tuntuu, että olisin ollut koulussa ainakin kolme kuukautta. Ei, että olisi ollut pitkästyttävää ja tylsää vaan kun on ollut hyvin paljon kaikkea tekemistä. Heti kun koulu alkoi, meillä tuotantoeläinpuolen opiskelijoilla alkoi neljän opintoviikon työssäoppiminen koulun navetalla. Kaksi ensimmäistä viikkoa pidimme navettaa pystyssä, kun ei voinut tietenkään uusia opiskelijoita tuupata navettaam kylmiltään. Heillä oli kyllä käytännön päiviä, jolloin opettelivat lypsämään kumilehmää ja tekemään muita navetan töitä ja tällöin me olimme tutoroimassa heitä. 25.8 ykköset aloittivat sitten navettavuorot ja oli kyllä melkoinen helpoitus, kun jotenkin helpottui navettavuorot kun ei tarvinnut tehdä niin paljon kuin ennen. Oli kanssa hauska katsella ykkösten oppimista, kun mietti että vielä vuosi sitten olin aivan samassa jamassa. Kyllä tuli hymy huulille, kun huomasi miten onkaan kehittynyt ja osasi arvostaa itseään vähän enemmän. Ja nyt minusta tuntuu, että olen apuna navettavuoroissa, varsinkin lypsyllä. Ihanaa huomata, että on saanut laitettua kolmelle lehmälle jo lypsykoneet, kun ykköset pyyhkivät vasta toista lehmää. Ja pakko sanoa, että kyllä ovat taitavia nämä ykköset! Paljon ollenkaan ole hörinyt lypsykoneet, kun ovat ensimmäisiä kertoja kokeilleen. Tietenkin se on yksilöllistä, mutta tuntuu, että tämän vuoden ykköset ovat jotenkin "parempia" kuin me viime vuonna. Ei pahalla.

Neljän viikon jälkeen meillä alkoi seitsemän viikon työssäoppiminen ja minä päätin jäädä navetalle, koska minun on helpompi liikkua pyörällä navetalle ja kotiin. On se vaan mukavaa saada nukkua kotona. Ja haluan olla navetalla apuna ykkösille. Oli kyllä todella mukavaa olla maitobaarissa tai se kun ei tarvinnut siellä olla, kun ykköset osaavat pyörittää sitä ja tottakai olin lähistöllä, jotta he pystyivät huikkaamaan jos tarvitsivat apua.

Kesälaitumilta takaisin koulun penkille

Niin se kesä vierähti nopeasti vaikka aina välillä tuntui, että aikaa oli vähän liikaakin. Työssäoppimisen jälkeen minun oli tarkoitus mennä työskentelemään Viikinsaareen eläintenhoitajaksi, mutta se asia tyssäsi kuin seinään. Tässä nyt kuumeisesti olen kesällä miettinyt, että kun tuo opinnäytetyökin painaa päälle kauhealla voimalla, että teenkö sen sitten siitä kanakopista, jonka me rakensimme Viikinsaareen, vai keksinkö jotain muuta. Muutamana ideana oli, että olisin opettanut oman koirani käyttäytymään nätisti hihnassa muita koiria kohtaan eli opettaisin sen pois remmirähjäämisestä jopa niinkin hyvin, että se voisi mennä match show:hun. Ei kilpailijaksi, koska se on vähän epäileväinen uusia ihmisiä kohtaan ja haluan, että tuomarilla on edelleen 10 sormea tallella, kun näyttely päättyy. Mutta ihan vain sillein, että voimme käydä katsomassa match show:ta ilman, että koira saa kauheaa slaagia, kun joka puolella on koiria. Noh, sekin vähän jäi, koska koirani asuu tällä hetkellä äitini luona Jyväskylässä ja minä tietenkin täällä Tampereella. Tulee hieman ongelmia välimatkojen kanssa. Muuta vaihtoehtoista suunnitelmaa minulla ei sitten ollutkaan ja ajan ja välimatkojen puutteessa todennäköisesti teen kanalasta opinnäytteen. 

Tai sitten tartun tuumasta toimeen ja pidän koko syysloman ajan koiralle oikein kunnon tehotreenit remmirähjäämisestä pois pääsemisestä. Saas nähdä. 

Joka tapauksessa tänään 11.8 alkoi koulu samalla lailla kuin monella muullakin. Tai noh, monella ei kyllä alkanut koulu klo 5:30 aamulypsyllä. Olemme nyt navetassa oikein isolla porukalla, koska olemme mukana tutortoiminnassa ja autamme uusia ykkösiä selviämään navetassa nämä ensimmäiset neljät viikkoa. Vielä sitä muisti miten lypsää. Olihan se erilaista, kun lehmät piti hakea laitumilta lypsylle ja vanha puolikin oli ihan tyhjänä, kun hiehot ovat ulkona. Nähtäväksi jää millaista tulee olemaan tutortoiminta ja ykkösten auttaminen. 

TOP: Viikko 7

Haikein mielin lähdin Rajalan tilalta perjantaina 20.6, mutta vielä ennen sitä sain auttaa vasikoiden siirtämisessä ulos ja ulkoaitauksen katoksen katon korjaamisessa. 

Kiitän paljon Rajalan tilaa, että he jaksoivat ottaa minut hoteisiinsa ja opettivat paljon uutta eri eläimistä! Kokemukset kulkevat mukanani ja toivon, että niistä on apua jossain vaiheessa!

Kiitän ja kumarran, ja vielä me näemme! Ikävä kyllä :D

TOP: Viikko 6

Jotenkin tuntuu aina siltä, että jokainen top-viikko alkaa jollain kommelluksella tai uudella asialla. Milloin se on pelasta pääskynen, milloin se on hiehon lopetus. Tämä viikko ei ollut poikkeus. Maanantaina sain häätää rottaa navetasta. Rotta oli päässyt sontaviemärin ritilöiden välitä vasikoiden karsinaan. Sonta oli niin korkealla, että rotan oli helppo päästä ns. maan pinnalle. Vasikoiden ruokapöydällä se sitten oli mussuttanut vasikoiden muroja ja hyvä ettei purrut yhtä vasikkaa kuonosta, kun niin mielenkiintoinen oli rotta ollut vasikan mielestä.

Onneksi rotta oli syönyt jo myrkkyä, sillä sen verran huteraa ja heiveröistä sen käveleminen oli. Lähinnä se kyllä kyyhötti paikoillaan, kun menin sitä siirtämään tietenkin lantakolan kanssa. Rotta oli kyllä vielä sen verran eloisa, että hanakasti se yritti purra kolaa. Loppujen lopuksi sain sen onneksi siirrettyä takaisin tyhjään karsinaan ja siitä vielä sain tönäistyä sen ritilän välistä takaisin sontaviemäriin. Sain vielä saman päivän aikana käydä tuikkaamassa rotan pariin otteeseen takaisin viemäriin, sen verran sisukas kaveri se oli. Enää sitä ei ole näkynyt joten hyvin suurella todennäköisyydellä rotta on jo jossain tuonpuoleisessa.

Maalasin myös tällä viikolla laitumelle vievän aitauksen. Kolme tuntia sain sitä maalata siinä paahtavassa auringossa ja tyhmä kun

olen, niin tietenkin ilman hattua. Viimeiset siveltimenvedot olivat jotakuinkin hieman raskaat, sillä rupesi jo päänsärky pukkaamaan pintaan, mutta onneksi siihen auttoi pelkkä veden juominen.

Torstaina operaationi oli kanalan tyhjennys. Talikoimistahan se oli sen 1,5 tuntia, mutta kyllä se kannatti, sillä enää ei pistä nenään vahva haju, kun menee kanalaan. Kanala on ikäänkuin kaksiosainen, että sen saa jaettua ovella, joten helppo osuus oli tottakai aluksi kun siirsin kanat oven toiselle puolelle ja suljin oven, jolloin kanat saivat olla omassa osassaan sen aikaa, kun sain siivottua ja kuivitettua toisen puolen. Sitten tulikin ns. haastava osuus työssä, kun pitikin alkaa toista puolta siivoamaan ja nyt ei saanutkaan kanoja siirrettyä mihinkään vaan siinä ne jaloissa pyörivät ja yrittivät joko auttaa tai häiritä työtä kuopsuttelemalla maata. Hetken aikaa sai varoa, ettei vahingossa sohaissut kanaa talikolla, mutta kun tarpeeksi olin kanoja töninyt kengän kärjellä, ne ymmärsivät olla poissa tieltä. Sitten oli enää pesien tyhjennys ja uudet oljet sinne ja näin olikin kanalan siivous valmis.

Loppuviikosta ei tapahtunut enää mitään ihmeempää paitsi se, että kävimme hakemassa kesäpossut ja siellä ne nyt röhkivät ja elelevät herroiksi (tai rouviksi). Rutiininan menivät navettavuorot ja nopeammin kuin huomasi, oli viikonloppu jo käsillä ja oli aika valmistella sunnuntain rippijuhlia. Viikonlopuksi oli palkattu lomittaja, joten sain itsekin nukkua hieman pidempään viikonloppuna. Siivosimme taloa ja järjestelimme pöytiä ja tuoleja uusille paikoille. Lauantaina ja sunnuntaina leivoimme ruokia ja kakkuja. Molempina päivinä meni suunnilleen kuusi tuntia, kun ottaa mukaan juhlien jälkeiset siivoamiset. Tarjolla oli mm. juustoja, jotka oli tehty omasta maidosta, pulled porkya omasta lihasta, kuin myös omasta lehmästä ja lampaasta tehtyä palvia. Pakko sanoa, että on se itse kasvatettu palvi paljon parempaa kuin kaupan.

TOP: Viikko 5

Tästä viikosta tuli töiden puolesta hieman tynkä, sillä menin hoitamaan pikkusiskoani ke-to ja menin viikonlopuksi sitten kotiin. Mutta kyllähän sitä jo maanantaihin sisältyi paljon töitä. Aamulla navetan ja tallin jälkeen kävimme juottamassa karitsat, mutta tuttipullon sijaan annoimme maitojuomaa tuttiämpäristä. Ahneimmat karitsat hoksasivat tuttiämpärin käytön melko nopeasti, osaa taas sai patistaa hieman enemmänkin.

Aamupalan jälkeen lähdimme korjaamaan hiehoaitauksia. Ensin korjasimme Paavo-ponin aitauksen, sillä taaskin maanantaiaamuna sain sen viedä takaisin omaan aitaukseen, kun se oli jostain välistä pompannut pois. Siinä samalla kiristäessämme aitoja ihmetteli Paavo-poni tekemisiämme ja tuli hieman tuoksuttelemaan vaatteita siinä samalla. Kun saimme Paavon aitauksen kiristettyä lähdimme kävelemään hiehoaitausta ympäri tarkastaen kaikki tolpat ja laskimme samalla montako tolppaa piti vaihtaa. Tämän jälkeen tarkoituksemme oli käydä hakemassa naapurista traktori ja hakea tarvittava määrä puutolppia. Eipä mennyt kuin strömsössä, sillä traktorin avaimet eivät olleet traktorissa ja omistaja oli itse teillä tietämättömillä. Suunnitelman vaihtuessa kävimme ottamassa valkoisia muovitolppia pihan yhdestä autosta, jossa niitä säilytettiin ja löysimme myös muutaman tarvittavan puutolpan. Siitä sitten mukaan leka, kanki, porakone ja kottikärryt ja eikun menoksi sitten!

Kaiken kaikkiaan meillä meni noin kolme tuntia, kun olimme saaneet kiristettyä kaikki narut ja vaihdettua huonot ja lahonneet tolpat uusiin muovisiin ja puisiin. Kiristäminen oli helppo tehdä kaksin, kun toinen hoiti porakoneella ruuvien löystämisen ja kiristämisen ja toinen sitten veti narua tarpeeksi kireälle. Enää tarvitsee laittaa sähköt päälle naruihin ja eläimet pihalle niin kaikki on hyvin.

Koska tällä viikolla en ollut enää tiistaiaamun jälkeen navetassa, olin ottanut tehtäväkseni opiskella meille annettuja tehtäviä. Kaiken kaikkiaan tehtäviä on seitsemän:

1. Selvitä eri selkärankaisryhmien perusrakenteet ja toiminta. (ruuansulatuksen anatomia, lisääntymisen anatomia, elinten toiminta ja tehtävät) --> Linnut, märehtijät & yksimahaiset nisäkkäät, matelijat
2. Miten elintoimintojen ongelmat vaikuttavat eläinten hyvinvointiin työssäoppimispaikallasi?

3. Miten voit käyttää tietojasi elintoiminnoista ja rakenteesta eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi työssäoppimispaikallasi?

4. Miten eri eläinlajit lisääntyvät --> Linnut, märehtijät & yksimahaiset nisäkkäät, matelijat?

5. Selvitä työssäoppimispaikkasi eläinlajin/-lajien lajityypillinen lisääntyminen.

6. Miten ruokinnalla voit vaikuttaa elintoimintoihin ja lisääntymiseen työssäoppimispaikallasi?

7. Miten eläinjalostusta hyödynnetään työssäoppimispaikassasi? Keskustele työpaikkaohjaajasi kanssa eläinjalostuksesta. Miten omat näkemyksesi eroavat tilan ajatusmaailmasta? Mitä riskejä tai eettisiä kysymyksiä eläinjalostuksen liittyy? Mikä merkitys jalostustyöllä on?

Olen jo saanuy tehtyä melko monta. Viikon aikana rupesin lukemaan vähän enemmän lisääntymisestä, sillä sitä käsitellään melko monessa edellä mainituissa kysymyksissä. Kysymyksiä on melko vähän, mutta muutamat kysymyksistä ovat todella laajoja. Kyllä sitä välillä tuskastuttaa edes ajatella, että nämäkin tehtävät täytyisi jossain töiden välissä jaksaa tehdä. Mutta pakko mikä pakko. Ei ole enää montaa tehtävää jäljellä!

TOP: Viikko 4

Tämä viikko alkoi jotakuinkin ikävästi, kun jouduimme lopettamaan yhden hiehon. Olimme jo edellisviikon lopulla katsoneet, että hieholla oli nilkka turvonnut ja se konkkasi sillä hieman huonosti. Annoimme sille kipulääkettä, mutta alkuviikosta päätimme sitten, että ei siitä jalasta enää kunnollista saa. Se näytti jopa
hieman turvonneemmalta. Niin se sitten tainnutettiin pulttipyssyllä ja valutettiin veret pois. Sen jälkeen se nostettiin kaivurilla jaloista riiputtaen odottamaan raatoautoa, joka hakikin sen sitten keskiviikkoiltana pois. Arvuuttelimme, että hieho oli varmaan jotenkin kaatunut ja siinä loukannut ellei jopa murtanut jalkansa, sillä muuta selitystä emme nähneet tapahtuneelle. Onhan se tietenkin ikävää, että tuollaisia tapahtumia käy, minkäs niille voi, mutta välillä sitä rupeaa miettimään, että pitäisikö sitten yrittää saada jalka kuntoon ja antaa lisää elinaikaa eläimelle. Toisaalta sekin täytyy miettiä, että jos jalka ei koskaan tulekaan kuntoon niin onko se vain sitten eläimen kärsimyksen pidentämistä vaikka jalkaan ei sattuisikaan. Olisiko se sitten oikein antaa sen konkata kolmella jalalla. Vaikeita kysymyksiä, mutta tässäkin mietittiin sitä, että jalan lastoittaminen on melko kallista hommaa ja varsinkin sen hoito sitten jälkikäteen. Helpommin pääsi tässä asiassa, kun lopetti eläimen. Tottakai se on jokaisen oma asia, sitten päättää että onko valmis uhraamaan rahaa ja aikaa ja kuinka paljon.

Tällä viikolla lähti myös kaksi lypsylehmää teuraaksi, sillä ne lypsivät niin huonosti. Alina, 1221 ja Esitys, 198 lähtivät torstaina sitten kohti viimeistä ”kotia”. Teurasauto tuli hakemaan lehmät vähän ennen yhdeksää ja siinä meni suunnilleen 10 minuuttia, kun lehmät oli saatu auton kyytiin ja kyyti valmiiksi lähtemään. Tietenkään

lastaus ei tapahtunut käden käänteessä, sillä tottakai lehmät hieman aristelivat ja ihmettelivät metallista, kolisevaa härveliä, jota kohti niitä työnnettiin. On se kyllä melkoista työtä teurasautojen kuljettajiltakin, kun ne menevät vieraiden eläinten joukossa pelkästään pikku kepukka mukana. Ja vieläpä kun lastataan lihakarjaa kyytiin, joka on paljon isompaa ja villimpää kuin lypsylehmät, sillä niitä ei ole käsitelty niin paljon kuin lypsylehmiä. Itse voisi alkaa puntti tutisemaan, jos pitäisi mennä siirtämään isoa, hieman levotonta sonnia vain pelkän kepin avulla. Tietenkin näissäkin asioissa lastaajia auttaa se, jos eläimet on totutettu siirtymään paikasta A paikkaan B ilman suurempia ongelmia. Onhan tämä myös halvempaa tilallekin, sillä kun teurasauto pihaan pamahtaa, alkaa myös kello käymään ja mitä kauemmin kello tikittää, sitä kalliimpaa se on tilalle. Jos tämä ei ole motivoivaa käsittelemään eläimiä niin en sitten tiedä mikä olisi.

Tämän viikon suuri missioni oli lampolan tyhjennys. Aloitin urakan tiistaina, kun tyhjäsin yksin pienemmän osan lampolasta. Kyllä siinä sai huhkia lähemmäs tunnin ennen kuin olin saanut karsinanosan tyhjäksi. Yllättävän paljon lampaat sohlaavat ruokansa kanssa, sillä noin 30 senttinen kerros oli pelkkää sontaa, niille ruokittua heinää ja vähän turvetta jota on lisätty aika ajoin sinne. Torstaina sitten jatkoimme lampolan tyhjennyksen loppuun ja siinä kestikin sitten lähemmäs 4 tuntia, kun olimme saaneet lampolan ihan tyhjäksi kaikesta sonnasta ja heinästä. Siinä hikoillessa ei tietty ilman naarmuja säästynyt, tuli aika mojovan kokoinen rakko vasempaan kämmeneen. Noh, laastari päälle vain ettei likaannu ja tulehdu.

Annoin myös tilan kolmelle kissalle matolääkkeet. Lisäsin märkäruoan joukkoon yhden tabletin Milbemax vet – nimistä matolääkettä ja kun kissa oli syönyt tabletin ruoan seassa, annoin vielä vähän lisää märkäruokaa, jotta varmasti menisi alas.

TOP: Viikko 3

Tämän viikon työskentely alkoi vauhdikkaasti operaatio Pelastakaa Pääskysellä. Maanantaina satoi todella rankasti ja ukkostikin, kuten taisi tehdä koko Suomessa. Iltanavettaan mennessäni huomasin pääskysen istuskelevan noin metrin korkeudessa puupalikalla ja pääsky näytti ihan uitetulta koiralta. Aluksi ihmettelin pääskyn paikanvalintaa, sillä yleensä ne liitelivät varastoa ja navettaa ympäri ja menivät istuskelemaan putkille metrien korkeudelle, eivätkä käden ulottuville. Tai tässä tapauksessa käpälänkorkeudelle, sillä yleensä navetassa oli tilan kolme kissaa pyörimässä jaloissa kun aloitimme työskentelyn. Kyykistyin pääskyn viereen ja siitä pääsky lehahti, tai ainakin yritti lehahtaa pois ja katsoimme sen rämpimistä navettaan. Se siitä pääskystä, ajattelimme ja jatkoimme navettavuoroa normaaliin tapaan.

Lypsyn jälkeen rupesin siivoamaan karsinoita ja yhtä vasikkakarsinaa siivotessa meinasin teilata tämän samaisen pääskysen. Hieman metaanihuuruissa se siinä nökötti sontakasan päällä edelleen märkänä kuin mikä ja nyt kaupan päälle ihan sontaisena. Saimme pääskysen pieneen sankoon siksi aikaa, kun siivosin karsinat loppuun. Kun sain karsinat puhtaaksi ja kuivitettua, kävin hakemassa kertakäyttöhanskat ja lähdin pesemään pääskystä. Tietenkään en kastanut enkä upottanut päääskystä veteen suoraan, sillä eihän minulla ollut siihen hätään mitään tietoa, miten lintua pitäisi kylvettää. Varsinkin tälläistä pientä lintua, joka ei ole edes vesilintu. Siinä kylvettelin pääskystä ja sain siitä suurimmat sonnat pois. Sen jälkeen menin ulos istuskelemaan pääskynen kädessä ja onneksi sade ja ukkonen oli loppunut tähän mennessä ja aurinko oli ruvennut paistamaan. En uskaltanut jättää pääskystä ruohikolle makoilemaan, sillä mitä luultavimmin se olisi päätynyt kissan mahan täytteeksi. Siinä sitten vierähti tovi jos toinenkin kun välillä puhaltelin lintua ja välillä levitin sen siipiä ja annoin tuulen tehdä tehtävänsä. Sen verran olen eläinohjelmia katsonut, että osasin katsoa, ettei linnun siivet olleet murtuneet ja hyvin se niitä myös yritti käyttää. Aina välillä kokeilin josko pääsky olisi tarpeeksi kuiva, jotta se pääsisi lentämään, mutta kaiken kaikkiaan sain melkein puoli tuntia istua ulkona kuivattelemassa sitä.

Kyllä sitä tunsi itsensä jotenkin tärkeäksi, kun pääskynen sitten vihdoin ja viimein lehahti lentoon ja pääsi puhelinlangalle sukimaan itseään. Olisinhan voinut tehdä niinkin, että olisin jättänyt linnun huomiotta ja todennäköisemin olisin sen löytänyt sitten sonnan seasta epämääräisenä möykkynä. Mutta kun tällä alalla sentäs ollaan, niin kuuluhan siihen se, että autetaan pulassa olevia eläimiä. Ja kyllä se minulla kuuluu ihan perusluontooni, että kaikkia edes yritetään auttaa jos vain on mahdollista.

                                                         Erästä kiinnosti myös pääskynen.