Moneskohan TOP taas kerran, viikko 1

Laitan herätyksen kiinni kello 5.05 huonosti nukutun yön jälkeen. Näin alkoi ensimmäinen päiväni työssäoppimisen aamuna. Tietenkään en saanut kunnolla unta, kun jännitti niin hirveästi uuteen paikkaan menoa. Olin käynyt Ollilassa jo aiemmin allekirjoittamassa papereita, joten paikan etsiminen ei ollut enää ongelma.

Päästyäni Ollilan pihaan kävimme läpi missä vaihdan vaatteeni ja sitten pääsimmekin itse hommiin. Ollilan tila on hieman alle 20 lypsylehmän parsinavetta. Tietenkin luku nousee yli 20, kun otetaan huomioon vasikat ja pian hiehotilalle lähtevät vanhemmat vasikat. Tilan aamu alkaa sillä, että lehmille jaetaan ensin ”murot”. Työn rankkuus ja samalla alkeellisuus näkyi jo heti, kun jaoimme lehmille ruoan kottikärryillä. Olihan se aivan erilaista, kuin koululla ja kyllä siinä menikin muutama päivä ennen kuin hiffasi miten kottikärryjen kanssa kannattaa menetellä. 

Kottikärrysekoilun jälkeen kolasimme lehmien parsista lannat pois ja kuivitimme. Tämä oli sentäs tuttua juttua. Turvetta lisättiin myöskin kottikärryillä ja kun kottikärryt tyhjenivät, (mikä tapahtuu ainakin kerran päivässä) kävimme hakemassa lisää turvetta turvevarastosta, jonne mentiin ulkokautta. Jos ei vielä muroja jakaessa huomannut työn rankkuutta, niin sitten viimeistään siinä, kun roudasi turvekärryjä koko ajan navetan ja varaston välillä. Turvevarastossa oli myös vanhemmat vasikat, jotka lähtevät sieltä hiehokasvattamoon Teiskoon. Samalla kun käy täyttämässä turvekärryjä aamusta, vasikoille annettaan väkirehua ja lisää heinää, jos se on loppunut.

Tähän vielä päälle oli ensimmäisellä viikolla muutaman vasikan tuttipullojuotto, joka lisäsi työmäärää, mutta kun kaikki työt sai tehtyä onkin kello noin puoli yhdeksän. Oli aika lypsää lehmät! Lypsykone oli samanlainen kuin koululla, tosin ihan vähän pienempi. Maitotankki myös. Lypsimet olivat samanlaiset, mutta taktiikka niiden käyttöön oli hieman erilainen. Lypsinten keskellä on sellainen musta tappi, joka on yleensä kiinni ja silloin se lypsää, mutta täällä se täytyy itse painaa erikseen kiinni, jotta lypsimet alkavat toimimaan. Tietenkin johdon täytyy olla kiinni koneessa ja koneen päällä ennen kuin se toimii. Niin ja lypsimet eivät irtoa itsestään, joten siinäkin sai seurailla milloin lehmä oli tyhjä jottei sitten tullut tyhjälypsyä. Lypsy meni omasta mielestäni hyvin. Hieman kyllä pelotti mennä ensimmäisiä kertoja siihen lehmän viereen, kun ainoastaan yhdellä lehmällä käytetään potkurautaa. Ja kun minä olin tottunut siihen, että kaikilla käytetään rautaa. Eivätpä lehmät olleet moksiskaan minusta, hyvin rauhallisesti seisoivat ja varmaan mielessään päivittelivät, että kaiken maailman kakaroita tännekin otetaan.

Lypsyn jälkeen, kun kone on saatu pesuun on tauon paikka. Kävimme vaihtamassa vaatteet normaaleihin vaatteisiin ja lähdimme kahville. Tauon jälkeen oli vielä lehmien väkirehuruokinta uudestaan ja kolaaminen (tietenkin). Kun lehmät olivat syöneet väkirehunsa, ne päästettiin ulos. Koska ulkoilualue on sen verran pieni, päästetään lehmät aina joka toinen päivä toinen puoli ja joka toinen päivä toinen puoli ulos. Lehmät ovat noin tunnin verran ulkoilemassa, jonka jälkeen ne otetaan sisälle. Jos lehmillä on rehua vähän, niin sitä lisätään, mutta muuten tähän päättyy päiväni.

Ensimmäisten päivien aikana tunsin olevani vielä todella ulapalla kaikesta, mutta pikkuhiljaa sitä rupesi muistamaan kaikkea ja olemaan omatoimisempi. 

One day more

Viimeinen "teoriakoulupäivä" koitti ja mikäpä sen parempaa aloittaa päivä kuin kuunnella Les Miserablesin One day more. Ah! Viimeisen koulupäivän kruunasi tilavierailu Lahisten kartanolla. Lähdimme aamusta sinne huristelemaan ja paikan päällä meille näytettiin paikkoja ja kierrätettiin ympäri tilaa. Tila koostui useammasta eri navettarakennuksesta, jotka olivat vielä erillään toisistaan (pienen ajomatkan päässä). Tilan lihapuolella kasvatettiin simmental-rotuista nautarotua. Jo siinä vaiheessa kun astuimme auton ovesta pihalle ja lähdimme kävelemään kohti sisätiloja (paitsi vaan, että kylmäpihatto) näimme, että simmental-rotu on paljon PALJON isompi koulun lehmiin nähden. Jo tämän rodun lehmät olivat isompia kuin koulun sonnit. Ei pahalla pojat.

Siinä rotua ihmeteltyämme ja käytyämme läpi tilan sonnit, lehmät ja vasikat lähdimme lypsypuolelle. Lypsynavettaan täytyi siis ajaa autolla, joten hurautimme sinne. Lahisten kartanolla lypsy toimi parsilypsyllä. Aiemmin, kun tila ostettiin oli siellä käytössä yhden robotin lypsynavetta, mutta se koettiin turhaksi, joten siirryttiin parsilypsyyn. Tässä navetassa asusteli sitten holstein ja ayshire-rotuista karjaa. Kyllä siellä oli yksi tuttukin, Ahlmanilla ollut Jippii!

Viimeiseksi tilavierailuksi tuo oli mukava, sillä en ennen ollut nähnyt lihakarjaa ollenkaan. Seuraavat postaukset tulevatkin sitten ensi viikon lopussa, kun aloittelen työssäoppimista Ollilan parsilypsytilalla Pirkkalassa.

(S)laughterhouse

*HUOM! SISÄLTÄÄ KUVIA TEURASTAMOLTA!!*

Tätä vierailua olin odottanut kauan, nimittäin teurastamoa! Olen aina halunnut käydä tutustumassa teurastamon toimintaan ja nyt se mahdollisuus sitten aukeni tämän koulutuksen myötä. Teurastamo, jota kävimme katsomassa oli Paijan tilateurastamo Urjalassa.

 Olin jo jotenkuten henkisesti varautunut siihen, että teurastamolla saattaa hieman haiskahtaa (eikai?), mutta loppujen lopuksi haju ei ollut niin paha mitä olin odottanut. Kuoleman hajusta en tiedä pahemmin, mutta mielestäni siellä haisi sika ja palanut karva.
Sen pidemmittä esittelyittä pääsimme katsomaan itse teurastusta. Harmiksemme sikoja emme koskaan nähneet elävinä, sillä olimme paikalla siinä kymmenen aikoihin, kun teurastus aloitettiin klo 9.
Olihan se pienimuotoinen järkytys kun astuimme sisään teurastamon ovesta ja naaman edessä killui potria possuja mahat auki. Tilan nuori isäntä kertoi meille samalla kun possuja teurastettiin, että mitä mikäkin laite tekee. Siinä isännän kertoessa katselimme miten possut pyörivät kalttauskoneessa harjaten niistä karvat pois ja jatkaen siitä eteenpäin aina sisäelinten poistoon ja kahtia halkaisuun. Olihan se veren määrä lattialla aikamoinen, mutta se on vähän sama asia, kun Quentin Tarantinon leffoissa, että siihen turtui, eikä se enää ällöttänyt.

                           Possuista kaavittiin vielä viimeiset karvat pois terävällä veitsellä.

Saisiko olla possunkorvaa koirille?

Possuepisodin jälkeen tilalla teurastettiin yksi hevonen ja kaksi ponia. Tainnutus kävi todella nopeasti pulttipyssyllä, Hevonen tuotiin teurastustilaan ja pam, nappi otsaan ja hevonen lysähti siltä seisomalta maahan. Tämän jälkeen hevosesta valutettiin veret ennen nylkemistä. Kyllä sitä verta pulppusikin ennen kun saatiin jatkaa työtä. Nylkeminen kävi todella nätisti ja siististi terävien veitsien avulla. Samalla näki todella hyvin hevosen lihaksistoa (näin piirtäjänä kiinnosti). Hienoin asia oli kyllä nylkemiskone. Kun hevonen (tai muu eläin) oltiin saatu nyljettyä mahasta ja jaloista, pistettiin se roikkumaan. Vaijerit laitettiin kiinni hevosen nahkaan ja sitten vinssi rupesi pyörimään repien samalla hevosen selkäpuolen nahan. Talja meni nätisti rullalle ja se helpotti ja nopeutti työtä todella paljon. Samoin tehtiin kahdelle ponille, jotka tulivat hevosen jälkeen. 

 Pahoittelen tässä tekstin loppupuolella jo, että anteeksi hieman koomista tapaa kirjoittaa tästä käynnistä. Tietenkään en halua eläimille pahaa, mutta omasta mielestäni teurastus on vain luonnollinen asia tai ainakin minä näen sen näin. Ja mitä poneihin tulee, vaikka toinen oli vasta 4-vuotias, sillä oli paha nivelrikko, joka teurastettiin sen takia. Tarkoitushan eläintenpidossa on olla tuottamatta eläimelle tarpeetonta kipua ja kärsimystä ja omasta mielestäni eläimen lopettaminen tässäkin tapauksessa on oikein ja armollista eläimelle. Ja onhan tämä ekologista ja ympäristöä vähemmän kuormittavaa, kun heposesta saadaan käyttöön mahdollisimman paljon.
Ja vielä se, että en voisi työskennellä tällä alalla ellen osaisi ottaa kuolemaan liittyviä asioita ns. rankemmalla huumorilla (heh heh.)

Tilalla teurastettiin vielä muutama nauta ja lampaita. Lampaitten kanssa näimme miten sähköpihdit toimivat. Pihdinten läpi kulki sähkö ja painamalla pihdit lampaan (ja sian) pään molemmille puolille, se tainnutti lampaan todella nopeasti ja kivuttomasti. Tottakai eläimet olivat hämillään, mitä tapahtuu, mutta lampaatkin olivat aivan hiljaa, kyhjöttivät vain nurkassa. Tämä kertoo osanaan siitä, millaisessa tilassa eläimet ovat teurashetkellä. Jos lampaat olisivat olleet suuren pakokauhun vallassa olisivat ne huutaneet ja hyppineet todennäköisimmin seiniä pitkin.
Sähkötainnutuksen jälkeen lampailta aukastiin kurkku ja valutettiin veret pois. Tämän teurastusprosessin jälkeen kävimme katsomassa vielä lihanpakkaustilat ja kurkistimme myymälään.

 Käynnistä jäi itselle ainakin hyvä ja opettavainen olo. Kyllä sitä edelleen syö lihaa ja nytpähän ainakin tietää mistä se liha tulee ja miten se tehdään. Kuinka moni voisi tämän itse sanoa?

Vuoden ensimmäinen päivitys, tietoja työssäoppimisista

Hei kaikille ja erittäin hyvää vuotta 2015!!
Opiskeluissa alkaa viimeinen "neljännes" jos näin voi sitä kutsua. Viimeinen lukukausi lähtee käyntiin teoriatunneilla 12.1, kunnes ensimmäinen työssäoppiminen alkaa 2.2. Tämä ensimmäinen työssäoppiminen kuuluu tuotantoeläinten hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen - kurssin alle. Pääsin työssäoppimaan Ollilan tilalle Pirkkalaan. Se on 21 lehmän parsinavetta ja uskon, että se tulee olemaan erilainen kuin koulun parsinavetta, joten odotan tätä innolla. Tätä kestää sen seitsemän viikkoa, jonka jälkeen minulla on 2 viikkoa lomaa (koska en pidä hiihtolomaa työssäoppimisen välissä) ja sitten alkaa viimeinen työssäoppiminen valinnaisesta 8 opintoviikon kurssista. Otin valinnaiseksi siipikarjan hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen ja teen tämän 8 viikkoa töitä Kuhmoisissa Kissakulman tallilla. Nimestä huolimatta heillä on ratsastustoiminnan lisäksi 2500 kanan lattiakanala.
Näiden työssäoppimisten välissä pitäisi sitten säätää opinnäytetyötä ja yrittää miettiä mitä tehdä valmistumisen jälkeen. Onneksi on työssäoppimisen jälkeen 12 päivää aikaa valmistautua valmistujaisiin. Eli jos tästä tekee jonkinlaisen yhteenvedon voisi se olla, että minua ei paljoa koululla enää näe. Pakko kyllä hakea sieltä maitoa aina välillä, ettei ihan vieraannu koulusta, heh!

Kiitoksia x 3

Nyt on vihdoin ja viimein suoritettu maaseutuyrittämisen kurssi! Meillä oli 15.-17.12 tehtäväpäivät, jolloin teimme sinä päivänä annettuja tehtäviä liittyen kurssiimme ja siellä harjoittelemiimme tehtäviimme. Tehtäviä oli mm. agrineuvoksen käytössä, tukiasioissa, sukupolvenvaihdoksessa ja työturvalllisuudesta.
Omasta mielestäni tehtävät menivät yllättävän hyvin siihen nähden miten paljon itkua ja hampaankiristyksiä ne aiheuttivat niitä tehdessä. Ainoa missä mokasin hieman oli alv-tehtävät ja siihen käytettävään maaseutuneuvoksen käyttö.
Tänään tämä tehtäväpaketti huipentui arviointikeskusteluun. Olimme tehneet itsearvioinnin aiemmin kurssilla ja tänään teimme sen vielä uudestaan ja mietimme sen ja tehtävien pohjalta minulle kurssin arvosanaa. Melko luottavainen olin, että saisin parhaimman arvosanan K3, mutta silti sitä pelkää, että arvioiko itsensä täysin yläkanttiin. Noh, K3 sieltä sitten tuli ja olen enemmän kuin erittäin tyytyväinen. Tästä on hyvä aloittaa joululoman vietto! Kaikille oikein oikein hyvää (toivottavasti lumista) joulua ja hyvää uutta vuotta 2015!! Annika kiittää ja kumartaa tältä vuodelta!

Työturvallisuutta(ko?)

Meillä oli torstaina 11.12 työturvallisuusluento. Luennoitsija oli ulkopuolinen henkilö Suomen punaiselta ristiltä. Odotin luennosta kauhean kuivaa ja tylsähköä, vaikka aihe on ihan mielenkiintoinen ja tärkeä tottakai! Luento osoittautui hyvin hauskaksi ja samalla tuntui, että opinkin joitain asioita, vaikka suurin osa asioista olikin tuttua ensiapukurssilta viime vuodelta. Kävimme läpi erilaisia vaaratilanteita ja asiat aina välillä rönsyilivät hieman aiheesta poiketen. Osaamme nyt mm. kuristaa oikealla tavalla, tehdä trakeustomian ja ninjachopin niskaan.
Joten... aihe ei ollut aina oikein työTURVALLISUUTEEN liittyvä! Teimme myös erilaisia rentoutumis- ja venyttelyharjoituksia ja siinä huomasi taas asian jonka on tiennyt jo monta vuotta: kyllä sitä vaan on niin JUMISSA!!
Päivä meni 8-16 todella nopeasti ja ihan hyvä niinkin, sillä pääsimme siitä viettämään viikonloppua. Toivoisin, että ulkopuolisia luennoitsijoita ja vieläpä yhtä hauskoja luennoitsijoita olisi useammin.

Puppies! Puppies?

Viime viikonloppuna oli melko kuumottavat paikat, kun kävimme katsomassa oliko meidän koiramme raskaana vai ei. Pohjustuksena tälle, viikolla 39 koiramme karkasi metsälenkillä juuri kun hänellä oli juoksujen viimeinen viikko menossa. Olimme jo aiemmin tarkastelleet koiraa sen varalta, josko hän olisi paksuna, mutta hän ei näyttänyt mitään merkkejä ennen viime viikonloppua kun menin kotiin viikonlopuksi. Rupesin katsomaan koiraa, kun hän näytti normaalia paksummalta ja hänellä oli ruvennut nisätkin turpoamaan. Siinä sitten varaamaan eläinlääkäriä seuraavalle päivälle. Saipahan koiralle rokotuksenkin laitettua.

Eläinlääkärissä sitten ultrattiin ja paljastui ettei koira ollutkaan paksuna. Huh! Eläinlääkäri sanoi, että todennäköisesti kyse on valeraskaudesta, kun koira on ruvennut tekemään pesää kaikkialle. Emme itse sitä osanneet yhdistää valeraskauteen, kun koira myttää muutenkin kaikki peitot miten sattuu.

Odotellen ultraa rupesin pohtimaan syvemmin mikä olisi järkevin vaihtoehto jos koira olisikin raskaana. Olisiko järkevää abortoida pennut, sillä ei meillä olisi varaa pitää pentuja ja pennut tekisivät tuhoja juuri rakentamaamme taloon vai pitäisikö pentujen antaa syntyä ja ottaa yksi meille nykyisen kaveriksi?

 Olisin voinut hoitaa pentuja sen 8 vko luovutukseen asti tekemällä sen yhtenä koira-kurssina. Joten toisaalta pennut olisivat olleet tervetulleet ja heillä olisi koko ajan ollut minä siinä vieressä auttamassa ja estämässä tuhot. 

Kaikeksi onneksi meille ei tullut sitä vaihtoehtoa, että olisi pitänyt päättää mitä tehdä, kun mitään ei olekaan tulossa. Mutta nyt kun rupeaa miettimään, niin olisin minä antanut niiden pentujen syntyä. Olisi ollut myös huvittavaa nähdä millainen sekoitus sieltä olisi tullut. Tuossa naapurissa kun asuu muutama saksanpaimenkoira sekä hieman pienempiä ehkäpä parempia kandidaatteja kokonsa puolesta.

Kyllä oli pohdinnantäyteinen viikonloppu, jos ei muuta voi viikonlopusta sanoa. 

Niin! Saimme myös eläinlääkäristä Viacutan Plus-nimistä rasvahappovalmistetta koiran allergiseen ihoon http://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/epages/KYA.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/KYA/Products/OE0205963 sekä Allermy-nimistä shampoota herkälle iholle http://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/epages/KYA.sf/fi_FI/?ObjectID=17072. Eläinlääkäri arveli, että koirallamme saattaa olla atooppinen iho, joten sen takia herkän ihon shampoo.