Opinnäytetyöstä hieman

Tässä päivityksessä voisin kertoa hieman opinnäytetyöstäni. 

Tarkoitukseni on siis tehdä opinnäytetyö siitä, miten barf-ruokinta vaikuttaa koiraani. Koirallani on ollut jo muutaman vuoden ajan kutinaa tassuissa ilmeisestikin jostain allergiasta. Koirani turkissa oli myös nähtävissä harventuneita kohtia, joista se oli rapsuttanut suurimman osan karvoista pois. Arvelimme sen tosiaan olevan jotain ruoka-aineallergiaa ja kävimme eläinlääkärilläkin, jossa eläinlääkäri totesi tämän saman asian. Emme missään vaiheessa tehneet allergiatestejä eläinlääkärillä, koska itse olen hieman skeptinen näitä kohtaan ja uskon, että vaikka tekisimme testit, emme välttämättä löytäisi mitään allergian lähdettä. Aloitimme siis ensin eläinlääkärin hypoallergiaruoalla ja saimme myös kortisonilääkityksen. Kortisoni hillitsi kutinaa todella paljon ja näiden kahden rinnalle otimme käyttöön myös hoitavan shampoon. 

Kokeilimme monia muitakin hypoallergisia ruokia ja jätimme myös kaikki vehnäruoat pois listalta. Prosessimme aikana huomasimme, että Iitulla kutina lisääntyi aina, kun se oli syönyt jauhelihaa, joten päättelimme, että Iitu on ainakin jossain määrin allerginen sialle ja/tai naudalle. 

Ihan mielenkiinnon vuoksi halusin ruveta Iitulla kokeilemaan barffausta ja olen lukenutkin siitä, että se auttaa allergiakoiria. Äitini oli ensin sitä vastaan, mutta kun rupesin laskemaan, että se tulee halvemmaksi kun Iitun silloinen ruoka, rupesi barffaus kuulostamaan ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Sain siitä myös idean tehdä tämän barffauskokeilun opinnäytetyönäni, sillä mikä olisikaan parempaa kuin huomata barffauksen vaikutukset koirassa, joka käyttää kortisonia ja kärsii allergisesta kutinasta.

Toki kutinan syy saattaa olla jokin muu kuin ruoka-aineallergia, esimerkiksi jonkin aineen puutostila, mutta näillä näkymin se on ainakin jonkinasteista ruoka-aineallergiaa.  

Olemme nyt barffanneet Iitun kanssa luuttomalla kalkkunalla ja kasvissoseella melkein 6 viikkoa ja olemme sen lisäksi käyttäneet kalkki- ja merilevälisää sekä Yumega plus – öljyä (tarkemmat tiedot linkissä) http://www.petnap.fi/yumega-plus-p-917.html?osCsid=d664326f91ab13a1afddcc39b0d3e9ff

Omasta mielestäni kutina on vähentynyt ainakin hieman, mutta tässä on vielä aikaa ennen opinnäyteseminaaria ja parhaimmassa tapauksessa Iitulla voisi lopettaa kortisonin käytön kokonaan ja koira voisi elää kutinatonta elämää.

Yrittäjyysviikot jatkuvat...

Tämän viikon aiheena oli viljelysuunnitelma. Teimme luokkalaiseni kanssa Tainan lihakarjatilan ja teimme samaa, mitä teimme viime viikolla Ahlmanin tilan kanssa, eli rupesimme tutkimaan mitä tukia tilamme saa ja paljonko se niistä tulee saamaan. Tukien etsiminen mavin sivuilta oli jo yllättävän helppoa, tosin vaikeaa oli löytää kaikkein uusimmat eli 2014 vuoden tuet ja niistä saatavat määrät. Saimme katsottua ja laskettua kaikki tuet, kuten oli tarkoituskin. Ensi viikolla käymään investointitukia läpi ja katsomme myös mitä kuluja tiloillamme on. 

Joku muukin tarvitsee tukea kuin vaan maatilat

Voihan kauhistuksen kanahäkki! Luulin olevani onnellinen, kun pääsin vihdoin työssäoppimisesta ja aikasista heräämisistä teoriatunneille. Kattia kanssa! Siirryimme heti niinkin helppoon aiheeseen kuin maaseutuyrittämiseen eli toisin sanoen etsimme tietoa kaikista tuista mitä voi saada kun viljelee ja pitää maatilaa yllä. Ei tässä muuten olisi mitään, mutta kun meidän pitää tehdä selvitys jollekin maatilalle (oikea tai keksitty) mitä tukia se saa, kuinka paljon ja siitä sitten analyysi tarkoittaen suurin piirtein sitä, että kannattaako vaiko ei. 

Alkupaniikin jälkeen asiat ovat hieman ja painosanalla hieman selkeytyneet, kun olemme ottaneet ryhmissä selvää eri tuista. Sekin aiheuttaa harmaita hiuksia, kun yrittää etsiä tietoa mavi.fi:stä joka on lähinnä tarkoitettu niille jotka tietävät mitä etsivät. Mutta…saas nähdä kuinka tämä tästä luonnistuu!

TOP-päivitystä

Edellisestä päivityksestä onkin jo aikaa. Jotenkin vaan ei ole saanut aikaiseksi ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa edes jotain pientä järkevää tämän työssäoppimisen aikana. Osittain se johtuu siitä, että olen niin väsynyt navettavuorojen aikana ja en vapaapäivinä ole kotona koneen ääressä ja osittain se johtuu siitä, että en vaan saa päähäni, että olisin oppinut jotain uutta. Onhan tuo koulun navetta sentäs aika ”loppuun kulutettu” uusien asioiden oppimisen kannalta. Tänään torstaina alkoi viimeinen navettarupeama. Seitsemän päivää pitäisi jaksaa nyt putkeen tehdä töitä ja sitten pääsenkin keskiviikkona 29.10 ansaitulle minilomalle, kun saan hieman aikaisemman lähdön viikonloppuun.

Navettavuorot ovat menneet hyvin ja olen positiivisesti yllättynyt miten nopeasti ykköset ovat oppineet navetan tavoille. Toki vielä ymmärrettävistä syistä kestää esimerkiksi pöytien tyhjentämisessä ja rehun jaossa, mutta ei kukaan ole seppä syntyessään.

Vaikka navettavuorot ovat menneet vanhasta muistista, niin olen minäkin jotain uutta oppinut ja olen joutunut uusiin tilanteisiin. Toisella top-viikolla olin vastaanottamassa typpisäiliön täyttäjää. Navetan toimistossa seisoo siis tankki, jossa säilytetään sonnien spermaa nestemäisessä typessä. Se tultiin sitten täyttämään ja eipä minun siinä muuta tarvinnut kuin roudata tankki kuskille ja sen jälkeen roudata se takaisin paikalleen. Pesin myös pikkumaitotankin, joka ei tosin ollut minulle uutta, mutta en ollut vähään aikaan sitä pessyt.

Sain myös täytellä eläinlääkäripapereita eläinlääkärin käytyä navetalla. Olen myös täytellyt rekisteripapereita vasikoiden synnyttyä muutamaan otteeseen ja nyt muistaa melkein jo kaikki mitä pitää täyttää missä ja mihin. Olen oppinut vaihtamaan robotilla lehmien paikkaa, kun niitä on siirretty paikasta toiseen. Tosin robotin ohjaimen vieressä on lappu jossa lukee mistä napeista painaa, jotta pääsee muuttamaan paikkoja, mutta silti!

Viime viikolla syntyneissä vasikoissa oli myös yksi pikkuinen joka ei juonut juotoilla paljoa ollenkaan, joten se oli pakko letkuttaa jotta se selviäisi ja tämä oli minulle uutta. Valitettavasti minulla ei ole kyseisestä tilanteesta kuvaa eikä myöskään kyseisestä välineestä. Lähinnä se muistutti tuttipulloa, jossa oli pitkä letku joka tungettiin vasikan nielusta alas varoen ettei maitoa mennyt sillä välillä ollenkaan, koska se olisi ollut suoraan vasikan keuhkoissa ja se on ei-toivottu tilanne.

Olen käynyt kanssa pieneläintilassa pitämässä seuraa luokkalaisellemme, joka on siellä työssäoppimassa ja olen sielläkin päässyt tekemään asioita, joita en ole tehnyt ikinä. Edellisten marsujen kuoltua pieneläintilaan ostettiin kaksi uutta marsua nimeltään Vallu ja Velmu. Olen päässyt käsittelemään näitä marsuja ja pääsin leikkaamaan niiden kynnet. Aikaisempaa kynsienleikkuuta on vain koirien ja lampaiden sekä vuohien, joten oli melko huvittavaa ruveta leikkaamaan niin pieniä kynsiä niin pienillä välineillä. 

Pieneläintilaan hankittiin myös kaksi gerbiiliä, Gobi ja Chulu. Olemme käsitelleet niitä ihan vain ottamalla niitä syliin ja pitäen niitä siinä, jotta ne oppisivat ja kesyyntyisivät enemmän. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun olen pitänyt gerbiiliä sylissä. Kaksikymmentä vuotta sitä piti odottaa, haha!

Olen nyt myös ruvennut lukemaan tekstejä ja kirjoittamaan hieman ylös materiaalia opinnäytetyötäni varten, mutta siitä sitten enemmän, kun olen hieman syvemmällä asiassa!

TOP-tutorointi

Vaikka tässä ollaan vasta kuukausi tullut käytyä kakkosvuotta niin tuntuu, että olisin ollut koulussa ainakin kolme kuukautta. Ei, että olisi ollut pitkästyttävää ja tylsää vaan kun on ollut hyvin paljon kaikkea tekemistä. Heti kun koulu alkoi, meillä tuotantoeläinpuolen opiskelijoilla alkoi neljän opintoviikon työssäoppiminen koulun navetalla. Kaksi ensimmäistä viikkoa pidimme navettaa pystyssä, kun ei voinut tietenkään uusia opiskelijoita tuupata navettaam kylmiltään. Heillä oli kyllä käytännön päiviä, jolloin opettelivat lypsämään kumilehmää ja tekemään muita navetan töitä ja tällöin me olimme tutoroimassa heitä. 25.8 ykköset aloittivat sitten navettavuorot ja oli kyllä melkoinen helpoitus, kun jotenkin helpottui navettavuorot kun ei tarvinnut tehdä niin paljon kuin ennen. Oli kanssa hauska katsella ykkösten oppimista, kun mietti että vielä vuosi sitten olin aivan samassa jamassa. Kyllä tuli hymy huulille, kun huomasi miten onkaan kehittynyt ja osasi arvostaa itseään vähän enemmän. Ja nyt minusta tuntuu, että olen apuna navettavuoroissa, varsinkin lypsyllä. Ihanaa huomata, että on saanut laitettua kolmelle lehmälle jo lypsykoneet, kun ykköset pyyhkivät vasta toista lehmää. Ja pakko sanoa, että kyllä ovat taitavia nämä ykköset! Paljon ollenkaan ole hörinyt lypsykoneet, kun ovat ensimmäisiä kertoja kokeilleen. Tietenkin se on yksilöllistä, mutta tuntuu, että tämän vuoden ykköset ovat jotenkin "parempia" kuin me viime vuonna. Ei pahalla.

Neljän viikon jälkeen meillä alkoi seitsemän viikon työssäoppiminen ja minä päätin jäädä navetalle, koska minun on helpompi liikkua pyörällä navetalle ja kotiin. On se vaan mukavaa saada nukkua kotona. Ja haluan olla navetalla apuna ykkösille. Oli kyllä todella mukavaa olla maitobaarissa tai se kun ei tarvinnut siellä olla, kun ykköset osaavat pyörittää sitä ja tottakai olin lähistöllä, jotta he pystyivät huikkaamaan jos tarvitsivat apua.