*HUOM! SISÄLTÄÄ KUVIA TEURASTAMOLTA!!*
Tätä vierailua olin odottanut kauan, nimittäin teurastamoa! Olen aina halunnut käydä tutustumassa teurastamon toimintaan ja nyt se mahdollisuus sitten aukeni tämän koulutuksen myötä. Teurastamo, jota kävimme katsomassa oli Paijan tilateurastamo Urjalassa.
Olin jo jotenkuten henkisesti varautunut siihen, että teurastamolla saattaa hieman haiskahtaa (eikai?), mutta loppujen lopuksi haju ei ollut niin paha mitä olin odottanut. Kuoleman hajusta en tiedä pahemmin, mutta mielestäni siellä haisi sika ja palanut karva.
Sen pidemmittä esittelyittä pääsimme katsomaan itse teurastusta. Harmiksemme sikoja emme koskaan nähneet elävinä, sillä olimme paikalla siinä kymmenen aikoihin, kun teurastus aloitettiin klo 9.
Olihan se pienimuotoinen järkytys kun astuimme sisään teurastamon ovesta ja naaman edessä killui potria possuja mahat auki. Tilan nuori isäntä kertoi meille samalla kun possuja teurastettiin, että mitä mikäkin laite tekee. Siinä isännän kertoessa katselimme miten possut pyörivät kalttauskoneessa harjaten niistä karvat pois ja jatkaen siitä eteenpäin aina sisäelinten poistoon ja kahtia halkaisuun. Olihan se veren määrä lattialla aikamoinen, mutta se on vähän sama asia, kun Quentin Tarantinon leffoissa, että siihen turtui, eikä se enää ällöttänyt.
Possuista kaavittiin vielä viimeiset karvat pois terävällä veitsellä.
Saisiko olla possunkorvaa koirille?
Possuepisodin jälkeen tilalla teurastettiin yksi hevonen ja kaksi ponia. Tainnutus kävi todella nopeasti pulttipyssyllä, Hevonen tuotiin teurastustilaan ja pam, nappi otsaan ja hevonen lysähti siltä seisomalta maahan. Tämän jälkeen hevosesta valutettiin veret ennen nylkemistä. Kyllä sitä verta pulppusikin ennen kun saatiin jatkaa työtä. Nylkeminen kävi todella nätisti ja siististi terävien veitsien avulla. Samalla näki todella hyvin hevosen lihaksistoa (näin piirtäjänä kiinnosti). Hienoin asia oli kyllä nylkemiskone. Kun hevonen (tai muu eläin) oltiin saatu nyljettyä mahasta ja jaloista, pistettiin se roikkumaan. Vaijerit laitettiin kiinni hevosen nahkaan ja sitten vinssi rupesi pyörimään repien samalla hevosen selkäpuolen nahan. Talja meni nätisti rullalle ja se helpotti ja nopeutti työtä todella paljon. Samoin tehtiin kahdelle ponille, jotka tulivat hevosen jälkeen.
Pahoittelen tässä tekstin loppupuolella jo, että anteeksi hieman koomista tapaa kirjoittaa tästä käynnistä. Tietenkään en halua eläimille pahaa, mutta omasta mielestäni teurastus on vain luonnollinen asia tai ainakin minä näen sen näin. Ja mitä poneihin tulee, vaikka toinen oli vasta 4-vuotias, sillä oli paha nivelrikko, joka teurastettiin sen takia. Tarkoitushan eläintenpidossa on olla tuottamatta eläimelle tarpeetonta kipua ja kärsimystä ja omasta mielestäni eläimen lopettaminen tässäkin tapauksessa on oikein ja armollista eläimelle. Ja onhan tämä ekologista ja ympäristöä vähemmän kuormittavaa, kun heposesta saadaan käyttöön mahdollisimman paljon.
Ja vielä se, että en voisi työskennellä tällä alalla ellen osaisi ottaa kuolemaan liittyviä asioita ns. rankemmalla huumorilla (heh heh.)
Tilalla teurastettiin vielä muutama nauta ja lampaita. Lampaitten kanssa näimme miten sähköpihdit toimivat. Pihdinten läpi kulki sähkö ja painamalla pihdit lampaan (ja sian) pään molemmille puolille, se tainnutti lampaan todella nopeasti ja kivuttomasti. Tottakai eläimet olivat hämillään, mitä tapahtuu, mutta lampaatkin olivat aivan hiljaa, kyhjöttivät vain nurkassa. Tämä kertoo osanaan siitä, millaisessa tilassa eläimet ovat teurashetkellä. Jos lampaat olisivat olleet suuren pakokauhun vallassa olisivat ne huutaneet ja hyppineet todennäköisimmin seiniä pitkin.
Sähkötainnutuksen jälkeen lampailta aukastiin kurkku ja valutettiin veret pois. Tämän teurastusprosessin jälkeen kävimme katsomassa vielä lihanpakkaustilat ja kurkistimme myymälään.
Käynnistä jäi itselle ainakin hyvä ja opettavainen olo. Kyllä sitä edelleen syö lihaa ja nytpähän ainakin tietää mistä se liha tulee ja miten se tehdään. Kuinka moni voisi tämän itse sanoa?
Viimeinen "teoriakoulupäivä" koitti ja mikäpä sen parempaa aloittaa päivä kuin kuunnella Les Miserablesin One day more. Ah! Viimeisen koulupäivän kruunasi tilavierailu Lahisten kartanolla. Lähdimme aamusta sinne huristelemaan ja paikan päällä meille näytettiin paikkoja ja kierrätettiin ympäri tilaa. Tila koostui useammasta eri navettarakennuksesta, jotka olivat vielä erillään toisistaan (pienen ajomatkan päässä). Tilan lihapuolella kasvatettiin simmental-rotuista nautarotua. Jo siinä vaiheessa kun astuimme auton ovesta pihalle ja lähdimme kävelemään kohti sisätiloja (paitsi vaan, että kylmäpihatto) näimme, että simmental-rotu on paljon PALJON isompi koulun lehmiin nähden. Jo tämän rodun lehmät olivat isompia kuin koulun sonnit. Ei pahalla pojat.
