Edellisestä päivityksestä onkin jo aikaa. Jotenkin vaan ei
ole saanut aikaiseksi ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa edes jotain
pientä järkevää tämän työssäoppimisen aikana. Osittain se johtuu siitä, että
olen niin väsynyt navettavuorojen aikana ja en vapaapäivinä ole kotona koneen
ääressä ja osittain se johtuu siitä, että en vaan saa päähäni, että olisin
oppinut jotain uutta. Onhan tuo koulun navetta sentäs aika ”loppuun kulutettu”
uusien asioiden oppimisen kannalta. Tänään torstaina alkoi viimeinen
navettarupeama. Seitsemän päivää pitäisi jaksaa nyt putkeen tehdä töitä ja
sitten pääsenkin keskiviikkona 29.10 ansaitulle minilomalle, kun saan hieman
aikaisemman lähdön viikonloppuun.
Navettavuorot ovat menneet hyvin ja olen positiivisesti
yllättynyt miten nopeasti ykköset ovat oppineet navetan tavoille. Toki vielä
ymmärrettävistä syistä kestää esimerkiksi pöytien tyhjentämisessä ja rehun
jaossa, mutta ei kukaan ole seppä syntyessään.
Vaikka navettavuorot ovat menneet vanhasta muistista, niin
olen minäkin jotain uutta oppinut ja olen joutunut uusiin tilanteisiin.
Toisella top-viikolla olin vastaanottamassa typpisäiliön täyttäjää. Navetan
toimistossa seisoo siis tankki, jossa säilytetään sonnien spermaa nestemäisessä
typessä. Se tultiin sitten täyttämään ja eipä minun siinä muuta tarvinnut kuin
roudata tankki kuskille ja sen jälkeen roudata se takaisin paikalleen. Pesin myös pikkumaitotankin, joka ei tosin ollut minulle uutta, mutta en ollut vähään aikaan sitä pessyt.
Sain myös täytellä eläinlääkäripapereita eläinlääkärin
käytyä navetalla. Olen myös täytellyt rekisteripapereita vasikoiden synnyttyä
muutamaan otteeseen ja nyt muistaa melkein jo kaikki mitä pitää täyttää missä
ja mihin. Olen oppinut vaihtamaan robotilla lehmien paikkaa, kun niitä on
siirretty paikasta toiseen. Tosin robotin ohjaimen vieressä on lappu jossa
lukee mistä napeista painaa, jotta pääsee muuttamaan paikkoja, mutta silti!
Viime viikolla syntyneissä vasikoissa oli myös yksi
pikkuinen joka ei juonut juotoilla paljoa ollenkaan, joten se oli pakko
letkuttaa jotta se selviäisi ja tämä oli minulle uutta. Valitettavasti minulla
ei ole kyseisestä tilanteesta kuvaa eikä myöskään kyseisestä välineestä.
Lähinnä se muistutti tuttipulloa, jossa oli pitkä letku joka tungettiin vasikan
nielusta alas varoen ettei maitoa mennyt sillä välillä ollenkaan, koska se
olisi ollut suoraan vasikan keuhkoissa ja se on ei-toivottu tilanne.
Olen käynyt kanssa pieneläintilassa pitämässä seuraa luokkalaisellemme, joka on siellä työssäoppimassa ja olen sielläkin päässyt tekemään asioita, joita en ole tehnyt ikinä. Edellisten marsujen kuoltua pieneläintilaan ostettiin kaksi uutta marsua nimeltään Vallu ja Velmu. Olen päässyt käsittelemään näitä marsuja ja pääsin leikkaamaan niiden kynnet. Aikaisempaa kynsienleikkuuta on vain koirien ja lampaiden sekä vuohien, joten oli melko huvittavaa ruveta leikkaamaan niin pieniä kynsiä niin pienillä välineillä.
Pieneläintilaan hankittiin myös kaksi gerbiiliä, Gobi ja Chulu.
Olemme käsitelleet niitä ihan vain ottamalla niitä syliin ja pitäen niitä
siinä, jotta ne oppisivat ja kesyyntyisivät enemmän. Tämä olikin ensimmäinen
kerta, kun olen pitänyt gerbiiliä sylissä. Kaksikymmentä vuotta sitä piti
odottaa, haha!
Olen nyt myös ruvennut lukemaan tekstejä ja kirjoittamaan
hieman ylös materiaalia opinnäytetyötäni varten, mutta siitä sitten enemmän,
kun olen hieman syvemmällä asiassa!
