Vaikka tässä ollaan vasta kuukausi tullut käytyä kakkosvuotta niin tuntuu, että olisin ollut koulussa ainakin kolme kuukautta. Ei, että olisi ollut pitkästyttävää ja tylsää vaan kun on ollut hyvin paljon kaikkea tekemistä. Heti kun koulu alkoi, meillä tuotantoeläinpuolen opiskelijoilla alkoi neljän opintoviikon työssäoppiminen koulun navetalla. Kaksi ensimmäistä viikkoa pidimme navettaa pystyssä, kun ei voinut tietenkään uusia opiskelijoita tuupata navettaam kylmiltään. Heillä oli kyllä käytännön päiviä, jolloin opettelivat lypsämään kumilehmää ja tekemään muita navetan töitä ja tällöin me olimme tutoroimassa heitä. 25.8 ykköset aloittivat sitten navettavuorot ja oli kyllä melkoinen helpoitus, kun jotenkin helpottui navettavuorot kun ei tarvinnut tehdä niin paljon kuin ennen. Oli kanssa hauska katsella ykkösten oppimista, kun mietti että vielä vuosi sitten olin aivan samassa jamassa. Kyllä tuli hymy huulille, kun huomasi miten onkaan kehittynyt ja osasi arvostaa itseään vähän enemmän. Ja nyt minusta tuntuu, että olen apuna navettavuoroissa, varsinkin lypsyllä. Ihanaa huomata, että on saanut laitettua kolmelle lehmälle jo lypsykoneet, kun ykköset pyyhkivät vasta toista lehmää. Ja pakko sanoa, että kyllä ovat taitavia nämä ykköset! Paljon ollenkaan ole hörinyt lypsykoneet, kun ovat ensimmäisiä kertoja kokeilleen. Tietenkin se on yksilöllistä, mutta tuntuu, että tämän vuoden ykköset ovat jotenkin "parempia" kuin me viime vuonna. Ei pahalla.
Neljän viikon jälkeen meillä alkoi seitsemän viikon työssäoppiminen ja minä päätin jäädä navetalle, koska minun on helpompi liikkua pyörällä navetalle ja kotiin. On se vaan mukavaa saada nukkua kotona. Ja haluan olla navetalla apuna ykkösille. Oli kyllä todella mukavaa olla maitobaarissa tai se kun ei tarvinnut siellä olla, kun ykköset osaavat pyörittää sitä ja tottakai olin lähistöllä, jotta he pystyivät huikkaamaan jos tarvitsivat apua.
