18. joulukuuta 2013

Traktorinäyttö



Meidän ensimmäinen näyttö, joka meidän täytyi suorittaa oli traktorin näyttöajo. Käytännössä siis meidän piti tehdä traktorin liikkeellelähtötarkastus, eli tarkistaa kaikki nesteet (jäähdytysneste, peräöljy, moottoriöljy ja bensa) ja tarkistaa traktori myös ulkoisesti ja hytti myös. Tämän jälkeen hyppäsimme traktorin rattiin ja otimme peräkärryn kyytiin, kiersimme pienen lenkin sen kanssa ja sitten peruutimme peräkärryn kolmioiden väliin ja ajoimme traktorin samaan paikkaan mistä lähdimme. Traktorilla ajo sujuu omasta mielestäni todella hyvin, sillä onhan minulla jo ajokortti ja traktorilla ajo on periaatteessa samanlaista kuin auton ajaminen. Polkimia pitää painaa vain hieman enemmän, ymmärrettävästi.
Olemme tässä lukukauden aikana harjoitelleet traktorilla ajamista melko vähän ja peräkärryn kanssa sitäkin vähemmän. Onneksi meillä oli 10.12 vapaata, jolloin menin kymmeneltä jo koululle juuri peräkärryn kanssa ajamista harjoittelemaan. Tosin, samaa oli ajatellut moni meidän luokasta. Hieman ruuhkaahan siellä oli, mutta ihan kiitettävästi siinä pääsi harjoittelemaan. Peräkärryn kiinnittäminen on todella yksinkertaista, mutta se, että osuu traktorin koukulla oikeaan kohtaan, on todella vaativaa. Onneksi sitä sai harjoitella hyvin tuolloin tiistaina ja näytössäkään ei ollut mitään aikataulua mihin mennessä piti saada kärry kyytiin.
Näytön paikassa sain kärryn todella nopeasti kyytiin ja peruutuskin meni todella nappiin ja omasta mielestäni nopeasti. Olihan sitä tullut vekslattua peräkärryn kanssa koko päivän! Näytön jälkeen tein itsearvioinnin ja seuraavana päivänä sainkin jo tietää, että sain näytöstä kiitettävän eli 3 asteikolla 1-3. Joten voisipa sanoa, että ainakin tämä ensimmäinen näyttö meni hyvin, toivottavasti menee muutkin.

Eläinlääkärin apulaisena



Keskiviikon 4.12 navettavuorolla meidän navettaan tuli käymään eläinlääkäri. Alun perin minun piti olla auttamassa eläinlääkäriä yhden pässin kastroimisessa, mutta pässi pääsi pälkähästä siihen asti, kunnes se lähtee teurastamolle. Eläinlääkäri otti myös tallin kaikista eläimistä (vuohet ja lampaat) verikokeet, jossa minä autoin pitämällä välillä eläimistä kiinni, mutta myös kirjurina ja neulojen ja tyhjien pullojen kuskaajana. Yllättävän rauhallisesti eläimet ottivat, kertaakaan eivät huutaneet, vaikka tämä oli eka kerta kun näiltä eläimiltä otettiin verikokeet. Veriroiskeiden jälkeen lähdimme navettaan ultraamaan lehmiä ja sahasimme myös yhdeltä hieholta sarvet pois (kiitos pieleen nupotuksen).  

All By Myself



Minulla oli taas navettavuoro 3.-5.12. Mielenkiintoista tässä vuorossa oli, että olin aivan yksin. Ainut opiskelija! Noh, eihän se paljoa haitannut, itse asiassa, pidin siitä enemmän kuin, että olisi kolme opiskelijaa samassa vuorossa. Tekemistä oli tietenkin paljon, mutta eipähän tullut kylmä odotellessa mitä tehdä seuraavaksi. Lypsykin meni todella nopeasti, mutta mitä todennäköisemmin sen takia, että navetan henkilökunta (silloin Mona ja Kirsi) teki työt isolla vaihteella.
Navetassa oli sillä hetkellä melko monta vasikkaa ja yksi syntyi vuoron aikanakin. Vasikoitten ruokkiminen tuttiämpärillä oli noh, melko haastavaa vain kaksin, mutta hauskaa. Tosin sain melko monta mustelmaa, kiitos ahneiden lasten… Opin myös tekemään vasikoitten maitostartin, sillä ne eivät enää syöneet hapanmaitojuomaa, sillä eivät osanneet lopettaa juomista ajoissa ja tämän takia olivat ripulilla koko ajan. Pääsin myös ruokkimaan Kirsikkaa (uusin syntynyt) sen omaan pikku karsinaboksiin.
Maitobaari meni todella nopeasti. Olin pitkästä aikaa pumpulla maitoa ”lastaamassa” ja yhtenä päivänä olin myös kassalla. Vaihtelu virkistää!
Viimeisenä navettapäivänä eli siis torstaina meillä oli lukujärjestyksessä myös käytännön työpäivä. Mikäs sen parempaa kun viettää koko päivä (kirjaimellisesti) navetassa. Tuolloin annoimme muutamille lehmille ketoosipastaa (jos oikein muistan) ja myös karvasimme vasikoiden häntiä, sillä niiden ripulisonta polttaa muuten hännän piloille. Kävimme hoitamassa aamutallin, siis hoidimme Terhin ja Iineksen (vuohet) lypsyn, annoimme kaikille säilörehut ja täysrehut ja tietenkin ruokimme kanat. Niin, ja olihan meillä navetassa kuoriutunut tipuja. Voiko mitään suloisempaa olla!! Tipuja kuoriutui yhteensä 62, mutta yksi kuoli jo heikkouteen, joten 61 tipua. Hautomo oli ensin navetassa työntekijöiden pukuhuoneessa, mutta kuoriutumisen jälkeen tiput vietiin talliin omaan huoneeseen, jossa on tarpeeksi lämmintä.